Meillä ryömitään!!!!

Onpas taas ehtiny olla monelaisia tapahtumia tässä välissä.. Kaikkia en jaksa, eikä oo tarkotuskaa sepostaa..... Mutta parhaita paloja :) Tärkein tietenki ensin, E on oppinu ryömimään! Taidon opittuaa se oli rapiat 5 ja puoli kuukautta... (Isoveli oli aikanaan saman taidon oppiessaan jo 9kk) On niin huippu seurailla, kuinka se ryömii tavaran luota toiselle, vaihtaa huoneesta toiseen, mennee sotkeen isoveljen leikkejä.. Ja isoveli komentaa joka välissä, jos vauva yrittää tehä jottai hänen mielestään sopimatonta: "TOO, TOO, TOO VAUVA". Ja nämä sanat huuetaan niin kovvaa, ja vauvan korvan vieressä, että pikkusisko raukka painaa päänsä lattiaa vasten ja alkaa itkeä niiiiiiin maailman loukkaantunutta itkua. Kyllä tytöt ossaa sitte loukkaantua tosissaan,  ainaki meillä ;)

Viimenen kouluviikko alakaa olla lopuillaan ja tunnelma on sen suhteen jo aika lähellä kattoa... Viikkoa oon eläny keskiviikosta asti yksinhuoltajana, mikä ei niin herkkua oo... Kyllä se arki on niin palijo helepompaa kahen aikuisen jakaessa sitä. Arvostan ja nostan kyllä niin "oikeille" yksinhuoltajille hattua, että miten ne jaksaa viikosta toiseen pyörittää arkea yksin.. Ei munsta ois siihen. Just ja just seleviän hengissä lapsineni nämä muutamat päivät. Ja neki avuliaitten ja niin ystävälliseten ystävien jelpatessa hoitovientien ja muitten kuskailuitten suhteen.

Meillä assuu nykyään semmonen sanaseppo, joka puhua puluputtaa koko ajan jotaki tai jos ei puhu niin laulaa.. Viime aikoina paljon käytettyjä sanoa on erityisesti ollu: varmasti, tottakai ja aina. Niitä survotaan joka välliin, passaa ne tai ei. Kuten äskenki: " Tottakai L valmasti tammuttaa aina valot. Tottakai L tammuttaa.." Ja kummitus lorua hoetaan uusin sanakääntein monessa raossa...

"Hui kamalaa, nyt ovi lukotta, kummitäti nulkatta palahtaa." Oikeesti se mennee näin: Hui kamalaa nyt ovi narahtaa ja kummitus nurkassa parahtaa.. No sama se puhhuuko kummitätistä vai kummituksesta :D

Liekköhän huomenna eessä jo gradukopin luovutustilaisuus, sillä gradu alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis kansitettavaksi. On sitä jo uurastettuki vuojen verran, välillä enemmän  ja välillä vähemmän.. Tuntuu vaan jotenki uskomattomalta, että nytkö se on muka valamis????? :) Ja nyt alakaa tuntua muutenki siltä, että sen pittää olla jo valamis, ku vauva on kasvanu niin isoksi (aatella, se on ylihuomenna jo puolivuotias), että sen kans on jo hankalaa olla koulussa.. Se ryömii pitkin likasta kopin lattiaa, syö tietokonneen hiiret, tavottellee kallisarvoista muistitikkua, ja ämpsyilee muuten vaan tylsyydestä... Puolet mun koulupäivästä mennee melekeen siihen, että yritän nukuttaa ja hyssytellä sitä unneen. No huomenna se vauvan koulukäynti vihdoin loppuu! Viime aikoina on ollu jottai muitaki kitinöitä ja märinöitä hulluna, ja senpä vuoksi E saaki taas aamulla kärrykyytin lääkäriin korvia näyttämään.....

Tämä on niin ärsyttävä, jokapäiväinen näky meillä...

Seppo ja uuet uimalasit.

Hauskaa??

 NÄLKÄMAAN LAULU

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,

jylhien järvien loiskintaa!

Meidänpä mainetta mainivat nuot

koskien ärjyt ja surkeat suot!

Meidänpä vapautta vaarat on nää!

Meidän on laulua lahtien päät!

Meille myös kevätkin keijunsa toi,

rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala - olkoon vaan!

Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!

Kolkasssa synkeän syntymämaan

pirttimme piilköhöt paikoillaan!

Vainojen virmat, oi vaietkaa!

Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!

Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan

puolesta hengen, heimon ja maan.

Nosta jo rintaasi maausko uus,

taannuta taika ja vanhoillisuus!

Maamies, muista, miss' onnesi on,

riihesi rikkaus riippumaton!

Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!

Missä on ryhtisi, kunniatyö?

Meidän on uudesta luotava maa,

raukat vaan menköhöt merten taa.

Kyllä taas kylymät värreet meni niin läpi koko kehon, kun eilisissä pippaloissa laulettiin tämä Kainuun maakuntalaulu. Tunnen itseni jo niin kainuulaiseksi, että tämän kuuleminen ja laulaminen sydämenpohjasta koskettaa aina tosissaan. Välillä tuntuu, että oon jo kaivautunut niin syvälle kainuuseen, ja että tämä tuntuu niin omalta paikalta ja tänne pittää jäädä vielä opintojen jäläkeenki asumaan??!