...

Josko sitä taas päästäs palamaan normiarkeen ku vauva alakaa olla terve. Tai ainakin kuumeeton ja kiukuton. ( ei sais kyllä vielä kehua, ku sitä ei tiiä tuoko yö taas tullessaan puolen tunnin kipuitkukohtauksia ) Ruoka ei oo vielä tännään oikeen sille maistunu, mutta on ollu muuten niin huippu hyväntuulinen. On se vaan jännä, että aina ku lapset on kuumeessa tai muuten sairaana, mun huoli kerroin kohoaa potenssiin sata. Sitä miettii, että onko ne saanu riittävästi nestettä, mistähän kuume johtuu, millon pittää jo lähtä käyttään lääkärissä.... Vaikka ylleensä tauit ei oo flunssakuumeilua kummempia. Mutta jos on huolestuva tyyppi,ni sitte sitä vaan on!

En oo muistanu hehkuttaa, että meijän reippaat murulaiset mennee illalla ite nukkumaan. Tai ei ne varsinaisesti mee, että pittää ne sänkyihin viiä, mutta niitä EI TARVI ennää NUKUTTAA! Niin huippu ku ei tarvi ennää puolen tunnin (tai joskus jopa tunnin) silittelyjä. Laulut vaan soimaan, ja sinne ne nukahtaa. En ees tiiä miten me on joskus tuohon silittämishommaan ajauduttu, mutta siinä sitä oltiin ja sitä kesti kauan. Ongelmallista se oli aina sillon, ku jompikumpi meistä oli jossaki ja lapset piti saaha yksin nukkumaan. Mutta nyt se taitaa olla taakse jäänyttä jos tämä jo kohta pariviikkoa kestäny systeemi ois pitkäikäinen. (Sitä niin toivon!!!)

Kyllä tuo yksvee on sitte touhukas kaveri. Se tonkii nykyään roskikset (kaivaa biojätteestä aarteita maisteltavaksi ), pessee joka välissä ku äitin silimä välttää vessanpytyssä käsiä. Samaten siellä on kiva uitella kaikennäköisiä asioita ja esineitä. Vessan kaappi, isän yökaappi ja kirjahyllyn kaappeja on niin kiva purkaa ja levitellä niiden sisältöä ympäri taloa. Ja ku äiti alakaa kerrään roinaa jostaki ja siirtyy sitte seuraavaan kohteeseen, ehtii tämä tuhotyöläinen jo siihen ensiksi siivottuun. Ja niin meillä on semmonen siivouskierre sitte aina menneillään. Välillä näyttää oikiasti siltä että täällä on käyny joku pyörremyrsky tai räjähtäny pommi. 

Tämä meijän pieni elohopea ei kauaa viihy ylhäällä ja niinpä se yrittää joka välissä tunkeutua yläkerran portin alta alakertaan. Samalla toinen pörriäinen huutaa äitiä appuun ja siivoomaan mielikuvitussotkuja, kun sen koiralla on tullut kakat housuun ja samalla se kuulemma oksentaa sohvalle. Ei oo mun päivät ainakaan tylsiä enkä kerkiä homehtua sohvalle lukemaan lehtiä tai nettiä tovia kauemmaksi;D Ja silti kaikesta huolimatta mää tykkään olla ihan hulluna kotona lasten kans. Vaikka välillä se on aika kiireistä tämän kotiäitin elo. :)