Kaksvuotias.

Pari vuotta sitten tilanne oli tähän aikaa kovin odottava. 

Laskettu aika oli menny jo moonta päivää sitte, ja vauva oli vihdoinkin huomannu haluavansa syntyä.

Hurjan piiiitkän synnytyksen jälkeen saimme tänä iltana, yhentoista aikoihin, pienen terhakan tytön.

Tuntuu, että se tapahtu ihan vasta, melkein eilen. Ja silti siitä on jo oikeesti kaksvuotta.

Avuttamasta pikkunyytistä on kasvanu tomera, touhukas ja varsin päättäväinen kaksivuotias.

Hän osaa puhua jo tosi paljon. 

Oikeestaan ihan kaikkia. Lauseet on pitkiä ja ymmärrettäviä.

Hän osaa hassutella ja olla hauska "pilke silmäkulmassa".

Hän tietää mitä haluaa ja ilmaisee sen selvästi.
"Minä itte", kuuluu monesti niin pukemis- kuin syömistilanteissakin.
Ja ne molemmat sujuu jo hyvin.

Hän ei jää alakynteen isoveljen käsittelyissäkään.

On yleensä hyväntuulinen ja veikeä.

Keksii monenlaista puuhaa, joskus äitin mielestä liiaksikin.

Tykkää hoitaa omaa unilelulammastaan.

Rakastaa keinumista.

Mielipuuhaa on myös sohvalla pomppinen (mikä on oikeesti kiellettyä).

Hän omaa hyvän ruokahalun,vaikkakaan ei meinaa malttaa istua paikollaan syömisen ajan.

Nukkuu yöt melko hyvin. Kerran pari pyytää peittoa.

Osaa suuttua ja mököttää. Ja muistaa sanoa, jos joku asia "hammittaa".

Semmonen sulosen rakastettava tuohupakkaus, 2-vuotias.