Voihan blogi, täällä se nököttää ja oottaa kirjoittajaa.. Ja kävijöitäkin. Tämmösellä postaustahilla ei varmaan kukkaan jaksa seurailla ja pysyä matkassa?! Mutta en aijo ottaa tästä hommasta ressiä.. Kirjotan sillon ku jaksan ja ehin. Ja viime kuukausina jaksaminen ja ehtiminen on ollu kortilla. Tuntuu, että työelämä haukkaa niin hirvittävän suuren osan mun energiasta, että illat on yhtä väsymystaistelua.. Iltaisin on kuitenkin vielä pakko tehä kotiaskareitaki.. Niin ja oonhan mää yrittäny sisustaa tätä pirttiäki tässä samalla.

Mitä meille sitte niinku kuuluu? Sitä mukaansa tempaavaa ja välillä tarpomiselta tuntuvaa arkea. Mää viihyn pääsääntösesti töissä hyvin ja siellä on oikeesti mukavaaki.  Lapsetki viihtyy kivasti päiväkodissa, eivätkä malttais monesti lähteä kottiinkaan. Iltaisin oon haaveillu, suunnitellu ja toteuttanu monia ideoita sisustamiseen liittyen. Välillä on jo tullu semmonen väsähysolo sisustamisen suhteen, mutta minkä sillekään voi, ku aivot raksuttaa koko ajan uusia ideoita ja en malta jättää niitä hautumaan, vaan toteutan ne heti. :S

Arkiviikkojen välissä on ollut monia mukavia viikonloppuja. Joku vkl takaperin saatiin ihania yövieraita meille tuvan täydeltä :). Tehtiin vieraitten kans pikkuretki elukkapuistoon apinoita ja leijonia kattoon. Isänpäivää vietettiin tänä vuonna vähän erilailla, menemällä kylpylähotelliin yöksi. Napukaiset nautti erityisesti pulikoinnista ja me aikuiset valmiiksi katetusta aamupalasta. Mukava irtiotto kotiympyröistä teki hyvää. Viime viikonloppu meni myös mahtavissa merkeissä. Mies ja lapsoset matkusti mummulaan ja mää sain rakkaita vieraita tänne naistenvkloppua viettämään, siskot ja äitin. Vähänkö me shoppailtiin paljo ja syötiin hyvin.  Ja porinoitiin. Tuntuu vaan, että viikonloppu vierähti liian noppeesti.

Nyt tuntuu ihanalta, että tälle vkl ei oo mittää suunnitelmia. Voijaan tehä sitä mitä hoksataan ja jaksetaan. Olla öllötellä vaan, jos siltä tuntuu. Aatella, tänä vuonna laitoin tavastani poiketen joulutähtiäki ihan tässä vasta vastikään. En oo vaan ehtiny vielä fiilistelemään joulua, ku elo on jotenki niin hektistä. Mutta eiköhän se joulufiilis sieltä pikkuhilijaa löyvy ku tupa alkaa saamaan enemmän ja enemmän tähtiä sun muita. Joulukorttejaki oon jo kovasti funtsinu, vain toteutus enää puuttuu:)

Anteeksi, kuvat taas laaduttomia puhelinräpsyjä. Kamera pyssyy näköjään visusti tuolla lipaston uumenissa..