Takana jotenki tosi hektinen, minuttiaikataululla edenny viikko.
Paljon ohjelmaa, pääasiassa mieluista ja tosi mukavaa,mutta silti energiaa vievää ja väsyttävää.
Eilinen, extemporee-reissu aikuisten kesken mökille, teki hyvvää.
Vaikkaki laiskuu meinas ensin voittaa ja lähteminen jäähä.
 |
| Harrastuskurssin tuotoksia. Lapsille paijat ja nukelle housut. |
Tänään, pitempää nukkumista ja lukemista.
Piiiiiitkästä aikaa sain varattua kirjastosta lukemista itelleni.
Ja tänä aamuna en muuta ole tehny,
ku ahminu tekstia sivu toisensa perään.
Koskettavaa ja tunteita herättävää lukemista kerrassaan.
Kiinnostus heräsi, kun tämä super positiivinen ja valoisa persoona vieraili työmaallamme,
kertoen erityisyydestään.
Oli pakko saaha kirja äkkiä käsiin.
Kirja kertoo siis naisesta, joka reilu nelikymppisenä halvaantu kiireestä kantapäähän.
Puhekykykin meni siinä samassa hoitovirheessä.
Silmäripset ja äly kuitenkin toimivat
ja niiden avulla hän on ponnistanut tiensä ylös ja ulos laitoksista.
Kommunikaatio tapahtuu kirjaintaulun avulla, kirjain kerrallaan muodostuen kokonaisiksi sanoiksi.
Kirjan kirjoittaminen on tapahtunu otsahiiren avulla.
Kerrassaan sisukas ja ihailtava persoona.
Ja niin koskettava tarina.
Suosittelen tämän kirjan lukemista! <3
Tämmösen tarinan jälkeen omaa elämää ossaa suhteuttaa ihan eri tavalla.
Ei tunnu oma sairaus juuri miltään, tuommosen koettelemuksen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti