Istahdin uimahallin saunaan, parituntisen uinnin päätteeksi. Pian ovi kävi ja viereen istahti vanhempi rouva. Rouva aloitti puhelemisen, josta ei meinannu loppua tulla. Olin jo ihan paistumispisteessä, oven raossa menossa, kun vielä kuuntelin puhetta pulppuavaa vanhusta. Olin hyvin huvittunut, sillä pienessä hetkessä, ehkä 10 minuutissa, olin kuullut pikakelauksen 72-vuotiaan rouvan elämästä. Siitä kuinka ennen vanhaan kouluissa opetettiin essun ja aluspuseron ompelu. Siitä, miten hänen 1965 ostamansa Elnan ompelukone ja joku huippuimuri (joka muuten oli maksanut 850mk), toimivat vielä tänäkin vuonna. Aatella, että oikeesti vuojelta 1965. Imuriin oli kerran pitänyt letkua vaihtaa.
Kuulin, kuinka rouva oli aina tilannut pojalleen Aku ankkaa. Niin ja edelleenkin lehti tulee, vaikka poika on jo yli 30-kymppinen. Paitsi, nyt muutaman vuoden tullutkin tyttären nimellä. Sain kuulla siitä, kuinka pojanpojan lasten koulumatka ei ihan riitä taksirajaan asti, ja kuinka kova homma pojalla on kuskata jälkikasvuaan kouluun. Onneksi on oma yritys, että joustoa löytyy. Niin ja siitä, kuinka miniällä ei ole ajokorttia, sillä oli ensimmäisellä ajotunnillaan törmänny puuhun. Sain kuulla asuinpaikat tarkkaan ja maijonostopaikat. Niin ja sen, kuinka miniän ja lastenlasten uimahallikuskaaminen vie koko päivän aikaa, positiivisessa mielessä. Kertoipa hän jopa naapureistaankin ja pojanperheen naapureista. Ja siitä, että pojan perheellä ei ole yhtä ainuttakaan neulaa, jolla voisi käsin ommella. Tuntui, että asiaa ois riittänyt loputtomiin. Hienotunteisesti kuuntelin asiat, vaikka lapset ramppasivat sen miljoona kertaa saunanoven ja suihkun väliä ja olin ite jo aivan pyörtymispisteessä liian kovasta saunomisesta. Onneksi rouva tuli perässä suihkuun, jotta sai sanoa vielä loput sanottavansa.
Jotenki tuli surullinenolo, että kuinkahan paljon meijän maassa on yksinäisiä vanhuksia, joilla on paljo asiaa kerrottavana, mutta ei kuuntelijaa asioilleen. Tämäkin rouva, kertoo pienessä ohikiitävässä hetkessä, aivan vieraalle ja oudolle ihmiselle paljon. Mutta jos on kova tarve puhua, ei se katso paikkaa eikä hetkeä, kun on vain kuuntelevat korvat lähellä. Tämä hetki jäi jotenkin tästä päivästä tärkeimpänä mieleen. Tähän hetkeen oli hyvä lopettaa arkiviikko ja alottaa viikonloppu hyvillä mielin :)
Rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua sinnekkin! Me vietellään lasten kanssa vkl kolmistaan miehen reissaillessa viikonlopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti