Yks aamu aamupala pöyässä istuskellessa ajatukseni ajautu jotenki juuriin ja kotiseudun pohtimiseen. Oon asunut elämäni aikana noin kymmenellä eri paikkakunnalla, eri pituisia jaksoja. Pisin jakso sijoittuu ala-, yläkoulu ja lukioaikaan, jonka vietin kokonaisuudessaan samalla paikkakunnalla. Kysyttäessä vastaan myös olevani kyseiseltä paikkakunnalta kotoisin, vaikka en olekaan syntyjäni sieltä. Silloin kun muutin pois kotoa, toiselle paikkakunnalla, oli tämä kotiseutu edelleen hyvin rakas ja tärkeä paikka. Tilasin tuon kotiseuvun paikallislehteä vielä useitten vuosien ajan opiskelupaikkakunnalleni, sillä halusin pysyä kärryllä, mitä "kotipitäjässä" tapahtuu. Nuina aikoina viikonloppuja tuli paljon vietettyä vielä kotiseuvulla.
Nyt kun ajattelin asiaa, havahduin siihen, että en koe mitään paikkakuntaa mitenkään erityisesti kotiseudukseni. Tunneside lapsuuden kotipaikkaa kohtaa on laimentunu aivan valtavasti tässä vuosien saatossa. Edelleenkin kotiseuvulla on mukava käyä, mutta en koe enää samanlaista paloa pysyä asioissa mukana. Enää en ajattele, että haluaisin muuttaa/palata vielä joskus sinne asumaan. Edelleen siellä assuu tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joijen luona on ihana käyä. Vierailukäyntejä tulee vuosittain kuitenkin ehkä yhen käjen sormilla laskettavissa oleva määrä. Ei paikassa mitään vikaa varsinaisesti ole (muutaku kesällä sääsket), mutta en ossaa kuvitella ennää asuvani siellä. Mutta samoiten en koe mitenkää tätä nykyistä asuinpaikkaakaan semmoseksi kotiseuvuksi.
Onhan tämä paikka tullut tässä pian parin vuojen aikana tutuksi, eikä olla yksinäisiäkään, mutta silti jotenki se tunne, että tämä on meijän kotiseutu, puuttuu edelleen. Arkena tuntuu, että on ihan sama missä se koti on, ku illat vierähtää niin noppeesti arkitouhuja tehessä. Mutta ihmettelen, että mistä tämä juurettomuuden tunne johtuu? Edelleenki jostaki reissulta kottiin päin palatessa tulee luettua tiekylteistä jäljellä oleva matka tänne kottiin, mutta se tämänhetkisen kotipaikkakunnan nimi on vain sana, joka ei herätä semmosia tunteita, että nyt mennään kotia kohti. Sitä vaan mennään sitä määränpäätä kohti, ku se koti sattuu olemaan siellä. Jotenki niin hassua, ku kuitenkin viihytään täällä aivan hyvin eikä olla mihinkään lähössä. Enkä etes tiiä, että jos täältä pois pitäs muuttaa, että minne päin sitä muka ossais ees lähtiä? Elämä on vaan kulettanu meijät tänne ja täällä ollaan. :)

Jospa aika kotiuttais teidät tänne ❤️ Ollut ihana tutustua teihin.
VastaaPoistaJospa siinä niin kävis. Ja kiitos samoin <3
PoistaOma kokemus on että se on se aika, mikä merkitsee. Itse olen asunut elämäni ensimäiset 18 vuotta samalla paikkakunnalla, samassa talossakin (ja vieläkin äiti ja isi siinä asuu) ja sitten 2v opiskelupaikkakunnalla ja nyt täällä pian 7 vuotta. Tiedätkö, NYT on tuntunut jo jonkin aikaa, että tämä taitaa olla minulle tällä hetkellä ihan todella se oma paikka. Ei se sitä tarkoita, että en täältä muuttaisi pois, kyllä se on mahdollista, mutta jotenkin täällä olen ihan itse oman perheeni kanssa elämän rakentanut. Tämä tuntuu todellakin omalta. Ja tunne on aika tuore, ehkä vuoden, vähän enemmänkin, on voinut sanoa että tunnen niin ja vahvasti. Joten kyllä aika teidätkin juurruttaa! :) Ellei sitten aja taas uuteen paikkaan, mutta sillekin olisi sitten tarkoituksensa. ;)
VastaaPoistaNiin, ehkä se tulee vuosien saatossa se kotiutumisentunne. Huippua, että sunsta on tuntunu nyt siltä. Aika tekee siis tehtävänsä :)
PoistaMinulla oli vaikea sopeutua uudelle kotipaikalleni tarkoitan että ensimmäiseen omaan talooni. Kaipasin metsiä ja mäkiä niitä lapsuuden maisemia - ei ollut enään kotimetsää. Muistan kuitenkin sen hetken (3v siitä kun olin nykyiseen kotiimme muuttanut) kun tulin jälleen reissusta kotiin ja tunsin että tulin kotiin. Muistan sen joulun kun synnyinkodista haluttikin yhtäkkiä omaan kotiin. Nyt kun tulee reissusta kotiin niin tuntuu kodilta kun maisema muuttuu aakeiksi laakeiksi ja aurinko laskee pellon taa. On kyllä ihana tuntea se että on oppinut rakastamaan tuntemaan kodiksi Oulunseudun.
VastaaPoistaSe on varmasti se aika, joka tekee tehtävänsä ja saa aluksi vieraankin paikkakunnan tuntumaan ajan saatosta tärkeä, kodilta.
Poista