2 yötä jouluun.

Hui, tuntuu niin hurjalta kattoa kalenteria, 22.päivä joulukuuta. Matkalaukut oottaa vkl jäliltä etteisessä, isommat lapset on pohjosessa ja minä kirjoilla sairaalan osastolla täällä kotiseuvulla. Ei tunnu yhtään joululta. Meijän joulunvietto on tällä hetkellä niin auki. Alkuperäisessä suunnitelmassa mun oli tarkotus jäähä vkl reissulta jo lasten kans pohjoseen joulua oottamaan, mutta palasinki miehen ja vauvan kanssa sunnuntaina kotiin ja maanantaina jouvuin sairaalaan. Aina elämä ei mee suunnitelmien mukaan. Maanantaista tiistai-iltaseen olin osastolla, iliman vauvaa. Ihan kauhia olla kokonainen vuorokausi erossa pienestä. Tiistaina kinusin kotilomaa ja saatiinki tilanne järjestymään inhimilliseksi. Ajelen pari kertaa päivässä sairaalaan verikokeille ja saamaan kanyylin kautta lääkettä. Tänään iltapäivällä tehtävän tympeän tutkimuksen jälkeen selviää jatko. Pitäkää niiin peukkuja meille, että kanyyli heitetään roskiin ja me päästään joulua viettämään. Tänä jouluna en toivo muuta kuin terveyttä ja sitä, että saatas viettää joulu rakkaiden ihmisten kans.