Viisikuinen.

Voi mahoton, meijän vauva on jo viiskuukautta. Tämä murulainen on niin sulonen ja rakaspakkaus, että. Hän on ollut niin hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, ei itke juuri koskaan. Öisin hän nukkuu vaihtelevasti joko omassa sängyssä tai meijän välissä, riippuen lähinnä äitin viitseliäisyyestä palauttaa hänet syötön jälkeen takaisin pinnikseen. Syö yöaikaan yleensä 3-4 kertaa ja muuten nukkua posottaa. Ja yleensä yöunet on 11-12 tunnin luokkaa. Niin lukusta<3. 

Päivisin hän leikkii mielellään lattialla. Hän oppi pyörähtämään masulleen nelikuisena ja joku hetki sitte myös mahalta selälleenki kierähtäminen alkoi sujua. Myös navanympäri mennään. Hänellä on jo yksi pieni hammas. 

Hän on alkanut viimeisen viikon aikana maistella kiinteitä ruokia. Sairaalakeisseihin asti mentiin pelkällä tissimaijolla ja  niien keikkojen takia meijän imetystaival meinaa horjua, mutta vielä kovasti yritetään. Oon niin kiitollinen ja onnellinen, että oon onnistunut imettämään häntä näin pitkään täysimetyksellä. Pojan ja tytön kans imetykset eivät ole sujuneet kovin mallikkaasti ja kokemuksesta tiiän, että aina se ei onnistu, vaikka kuinka tahtoa ja yritystä ois. Juuri imetyksestä johtuen oonki ollu tosi kiinni tässä lapsessa. Tämän koen kuitenkin positiivisena asiana. Hän on kulkenut mun mukana siellä, missä minäkin, lukuunottamatta nuita viimeviikkoisia sairaalakeissejä, jonne en vain voinut ja saanut ottaa häntä mukaan. Mulle on toistaseksi hyvin riittäny se, että voin käyä muutaman kerran viikossa yksin saunassa ja ottaa tällä hetkellä sitä omaa-aikaa siellä. Toki nyt kun pikkuhilijaa kiinteätevväät tullee kuvioihin, voi häntä alakaa jättämään kottiinki.

On se kyllä niin rakas. Isot sisarrukset tappelevat monesti edelleenki aamuisin, että kumpi saa tulla vauvan viereen sänkyyn ja kumpaa vauva kattoo sängyssä. <3  Ja mulla tullee aina hirvee ikävä, enkä meinaa malttaa oottaa, että hän herrää ulkoa monentunnin päikkäreiltä. Me ollaan niin höpsähtäneitä tämän pienen ihmisen takia.

Kattokaa nyt, ku se on niin sulonen.