Huh ku väsyttää. Meillä on yöt ollu jo pitemmän aikaa aika risasia, mutta nyt ollaan kyllä menty jo melekosen yösirkuksen puolelle. Vauva on koko pienen ikänsä syöny aina öisin. Vastasyntyneestä jonnekin puolenvuojen ikään asti ehkä 3-4 kertaa öisin. Puolivuotiaasta tähän asti noin 4-7 kertaa. Mutta nyt yöhulabaloo on muuttunut jo liian raskaaksi. Tai siltä se tuntuu, ku aamuisin oon ite aina ihan väsyny ja tarvisin joka päivä päiväunia.
Muutos tapahtu aikalailla samaanaikaan kuin se, kun opetin murun nukahtamaan iltaisin omaan sänkyyn. Ennen syötin häntä meijän sängyssä ja annoin nukahtaa viereeni, mutta nyt oon jo parin viikon ajan nukuttanut hänet suoraan omaan sänkyyn. Aattelin, että liekkö yöhulinoinnit johtuu sitte siitä, sillä nykysin hän ei yöllä suostu syöttöjen jälkeen omaan sänkyyn. Tai jos saan hänet sinne nukahtamaan, hän herää ehkä 10 minsan päästä ja vaatii päästä viereen. Jotenki hän kaipaa läheisyyttä ihan hurjasti. No jossaki vaiheessa se riitti, että nostin hänet meijän välliin nukkumaan, mutta nyt sekään ei riitä. Hän itkee, nousee istumaan ja hipelöi meitä jatkuvasti pitkin yötä.
Ollaan jo suunniteltu yötissin poisjättämisestä, mutta ei olla vielä päästy toteutusasteelle. Mutta toisaalta tuntuu, että yösyönti ei tällä hetkellä oo se ongelma, vaan se kaikki muu yöllinen levottomuus. Oltiin jo päätetty, että tänä viikonloppuna tehhään asialle jottai, mutta just äsken iltapalalla huomasin ehkä yöhulinoinnille syyn; yksi uusi kulmahammas ylhäällä ja toinen tulossa aivan just. Ehkä tämä kaikki on vaan nuista hampaista kiinni ja parempia öitä on kohta luvassa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti