Nyt se on loppunu, kolme viikkoa sitten kokonaan, vauvan imettäminen. Päätös oli tosi raskas, enkä olis ollut siihen vielä valmis, mutta ulkosetseikat pakottivat päätymään tähän ratkaisuun. Jotenki nautin niin valtavasti koko imetystaipaleesta. Se suju tällä kertaa niin hyvin ja maito riitti. Silti olin alkuun hyvinki epäileväinen ja epävarma, ja kuskasin varmaan ekat puolivuotta ihan varalta tuttipulloa ja korvikepurkkia laukussa, jos maito yllätten loppuis.
En olis vielä ollut valmis luopumaan tästä, sillä kaksi ensimmäistä imetystä ei ole mennyt hyvin. Molemmat aikaisemmat imetykset ovat olleet osittaisia ja pulloja on annettu lisänä lähes koko imetystaipaleen ajan. Toisessa rintamaitoa riitti puolitoista kk, toisessa noin 8 kk. Ja niitä imetyksiä ei ole tarvinnut mitenkää lopettaa, vaan maidontulo on vaan pikkuhiljaa hiipunut ja pulloon on siirrytty sitä myötä. Nyt tilanne oli aivan uus, ku piti oikeen tehä se päätös, että nyt lopetetaan. Ja jos oisin saanut valita, oisin voinut imettää pienimmäistä jonnekki parivuotiaaksi asti. Oli niin kurjaa kattoa vierestä, ku pieni tulee kaiveleen paijan kaulusta ja sannoo anna, anna. Ja minä vaan sanon, että maito on loppunu, otatko pullosta. Ja samalla tissit on niin täynnä, että pakko mennä pumpulla tyhjentään. Jotenki niin ristiriitaista. Mutta nyt oli ajateltava meijän molempien etua ja päätyä tähän päätökseen.
Mutta kaikenkaikkiaan oon niin kiitollinen, että näin pitkään saatiin nauttia tästä imetystaipaleesta. Kuinka helppoa se on, kun aina on sopivasti puhasta ja lämmintä maitoa mukana. Tätä muistin kyllä niin monet kerrat arvostaa, pulloruokittujen vauvojen jälkeen. Ja se on niin ihanaa olla ne imetyshetket pienen kanssa niin lähekkäin. Toivon, että saan vielä joskus tulevaisuudessa nauttia uuestaan imettämisestä, se on jotenki niin ihmeellistä ja ihanaa.
P.S. Ihan varovasti uskallan sanoa, että pikkuhiljaa väsymyksen sumuverho alkaa ehkä väistyä, sillä pienimmäinen on nukkunu viimesimmät yöt vähän paremmin ja mää oon saanu suonensisästä rautaa. Jospa tämä tästä kirkastuu! :)
P.S. Ihan varovasti uskallan sanoa, että pikkuhiljaa väsymyksen sumuverho alkaa ehkä väistyä, sillä pienimmäinen on nukkunu viimesimmät yöt vähän paremmin ja mää oon saanu suonensisästä rautaa. Jospa tämä tästä kirkastuu! :)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti