Lapset ja ruutuaika.

Niin monesti oon viime aikoina jääny miettimään lasten kasvatusta erityisesti median näkökulmasta. Tosi monesti oon toivonu, että elettäs vielä yheksänkymmentä luvulla, jolloin tietokoneita ei juurikaan ollu. Tai jos oli, ne oli niin hitaita ja alkeellisia, että ei niillä kauaa viihtyny. Ei ollut älypuhelimia tai muitakaan taskussa kulkevia sometuslaitteita, jonka vuoksi lasten kasvattaminen oli varmaan ainaki tällä saralla ehkä helpompaa.

Mutta nyt eletään tätä aikaa, kun kaikki älyvempaimet ovat niin meijän ympärillä ja keskellä. Lasten ollessa pienempiä, ei tämä asia tuntunut ollenkaan ongelmalliselta. Vasta viime syksyn aikana asia  nousi pulmalliseksi. Meillä on kotona selkeät säännöt älylaitteiden suhteen ja aika tarkasti valvotaan näiden sääntöjen noudattamista. Bädiä lapset saavat käyttää vain sunnuntaisin ja silloinki vain tietyn ajan. Bädillä he katsovat videoita tai pelaavat. Pelikonsolilla saa pelata max tunnin päivässä, toisinaan rajoitan sen vain 45:een minuuttiin. Peliaika täyttyy myös, jos poika on pelannut kavereillaan. Tyttö ei ole ollut konsolilla pelaamisesta koskaan kiinnostunut, joten hänen kohdalla on päästy tässä asiassa helpolla.

Lapsilla on kellopuhelimet, eli rannekellon näköiset laitteet ranteissaan, joilla he voivat soittaa meille vanhemmille ja keskenään toisilleen sekä lähettää ääniviestejä. Näin ollen heillä ei ole houkutuksia eikä mahdollisuuksia puhelimella pelailuun/nettailuun laisinkaan. Tähän kellopuhelin ratkaisuun ollaan oltu kyllä niin tyytyväisiä, sillä sen avulla voidaan hoitaa yhteydenpito ja puhelin on kätevästi mukana, aina kädessä. Kesällä varsinki tämä on niin huippua, ku poika viilettää kavereittansa luona t-paitasillaan, eikä housuissa ole taskuja. Poika on kyllä vinkunut itselleen oikeaa kännykkää, mutta ei sitä vielä saa, koska tiedetään hänen halujen johtuvan kännykän suomasta pelimahdollisuudesta.

Ongelmaksi olen kokenut lähinnä pojan kavereitten älylaitteet ja pelit. Kun pojan kavereita tulee meille, on meillä voimassa meijän säännöt ja näin ollen vaadin kavereiltakin samaa. Yritän nätisti kieltää puhelimilla pelailun ja roikkumisen ja ehottaa muuta tekemistä sen tilalle. Toisinaan tuntuu, että pojat ei koskaan keksi mitään muuta tekemistä, kuin puhelimella olemisen tai x-boxilla pelaamisen. Ja hurjan monesti käy niin, että kun päivän peliaika on täyttynyt, kaverit lähtevät kotiin, kun meillä ei saa enempää pelata. Tämä tuntuu kurjalta, mutta en silti voi hyväksyä sitäkään, että lapset eivät tee muuta kuin roiku näyttöjen ääressä. Toki onneksi pojalla on myös semmosiakin kavereita, jotka innostuvat vielä ihan tavallisista leikeistä ja tykkäävät leikkiä. 

Monesti meillä tekis mieli kieltää päästämästä poikaa kavereilleen, kun silloin me ei voida rajoittaa hänen pelaamistaan tai kavereiden kännykällä olemista.  On paikkoja, missä pelaamista ja kännykän käyttöä ei valvota ja rajoiteta. Ja tiedän, että tottahan toki pelaaminen koukuttaa myös meijän poikaa, sillä tykkäähän hän pelaamisesta hurjan paljon. En silti ole rajoittanut kavereille pääsyä, mutta yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan, että pitää tehdä muutakin kuin pelata ja jos kaveri ei ala muuta tekemään, sitten tulet kotiin. 

Yksi ongelma on myös koulumatkat. Toisinaan poika katselee koulumatkalla kavereittensa kanssa  heidän kännyköillä yuotube-videoita tai muuta vastaavaa. En tykkää tästä yhtään, sillä tässä voi tapahtua niin helposti vahinko, että eksytään haluamatta väärille sivuille ja nähdään jotaki ikätasolle sopimatonta ihan vahingossa. Lisäksi kännykännäyttöä tuijottavat lapset eivät huomaa havannoida liikennettä välttämättä tarpeeksi huolellisesti. Mutta miten hallita tätä tilannetta, kun kännykkä ei ole meijän lapsen?

Munsta tuntuu, että kotona meillä on tilanne toistaiseksi hallinnassa, sillä meijän "säännöt" toimii hyvin ja lapset ovat meijän vanhempien valvovan silmän alla käyttäessään ruutuaikaa. Voi tosin olla, että kun minä palaan töihin, tilanne muuttuu täysin, eikä tilanne ole enää niin hallittavissa. Nyt vaan tuntuu niin vaikealta löytää kultainen keskitie, sillä enhän voi sulkea poikaa kotiin siksi, että en pysty hallitsemaan ja rajoittamaan muiden perheiden peliaikoja ja kännyköidenkäyttöä. Ja ymmärrän tietenki myös sen, että jokaisella perheellä on vapaus toimia asian suhteen haluamalla tavalla. Mutta  me vain tavoitellaan ja halutaan kasvattaa omia lapsia siihen, että he osaisivat vielä leikkiä eikä ruutuaika hallitsisi liiaksi elämää.

Kuulisin mielellään teidän muidenki ratkaisuja asian suhteen. Miten teillä on määritelty lasten älylaitteet ja ruutuaika? Onko vastaavia ongelmia lapsen viettäessä aikaa kavereitten kanssa?