Heipodei niiin pitkästä aikaa. Hurjaa, mennään jo joulukuussa. Toisaalta tuntuu helpottavalta, että ollaan jo näin pitkällä, mutta toisaalta mietityttää mihin tämä syksy on vaan valunut. Tännään on ollut pitkästä aikaa huippu päivä. Niin ihana herätä lauantaiaamun ilmaan minkäänlaisia suunnitelmia. Nousin seittemän jälestä, hyvin nukutun yön jälkeen. Kävin lasten kans aamupalalla, mutta palasin vielä sänkyyn nauttimaan kiireettömästä aamusta.
Aamupäivän aikana oltiin pitkästä aikaa ekstratehokkaina, tehtiin viikkosiivous ja samalla siivottiin monia paikkoja, joihin oli kertynyt kaikkea roinaa. Ruuan jälkeen pienimmäinen meni päiväunille ja isommat lähti isän kanssa luistelemaan. Mää jäin nauttiin omasta, rauhallisesta tee- ja herkkuhetkestä.
Illalla väsäsin lämpimiä voileipiä ja mietiskelin elämää. Nyt jotenki tuntuu, että ehkä tämä valtavan raskas työsyksy on alkanut helpottamaan. Liekkö syynä viimeaikaiset pitkät yöunet vai mikä, mutta tuntuu ihanalta, ku enää työt ei ahista, vaan siellä on jopa ajoittan ihan mukavaa. Oon viime aikoina nukkunut säännöllisesti 11-12 tunnin yöunia. Illat tuntuu vaan entistä lyhyemmiltä, ku saatan mennä jopa seittemän jälestä yöunille. Mutta mikä sen mukavampaa, ku herätä hyvin nukutun yön jälkeen levänneenä. Ajatuksetkin on paljo kirkkaampia, ku on saanut levättyä.
Tuntuu ihan absurdilta ajatella, että joulu on jo ihan nurkan takana. En oo ehtiny jotenki tämän vuojen joulufiilistelyyn oikeen mukaan, vaikka kovasti oon jouluvaloja jo marraskuun aikana ripustellu. Me vietetään joulu tänä vuonna pohjoisessa, toivottavasti valkoisissa maisemissa. Ja tämä päätös tuntuu nyt tosi hyvältä, vaikka aluksi emmin kovasti. Joululahjoja oon funtsiskellu, ja niin auttavainen siskoni on niitä jo hankkinut ja paketoinut puolestani. Ite en oo tänä syksynä paljo ehtiny kaupoissa pyörimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti