Kevätkuulumisia.

Nyt tuli sopiva inspis tulla kertomaan tänne kuulumisia. Nykyään tuo insta on niin vallannut helppoudellaan, että tänne kuulumisten päivittäminen tuntuu isotöiseltä. Hurjan monet kerrat tässä kuukausien aikana oon aikonu kirjoitella, mutta aina se koneen avaaminen on vaan jäänyt.

Pääsiäispupuset.

Erilainen arki, jota on eletty nyt yli kuukauen, on muuttanut normaaliutta ja säännöllistä arkea kovasti. Arki, josta on riisuttu kaikki ylimääräinen pois, on tuntunut yllättäen aika mukavalta. Olen nauttinut, kun iltaisin ei kenelläkään oo menoja ja voidaan keskittyä perheen kesken olemiseen. Omat harrastukset on myös semmosia, mitä voi jatkaa myös tämmösenä koronapoikkeusaikanakin. Oon niin tyytyväinen, että tämä sai mut vihdoin tarttumaan monta vuotta mielessä olleeseen urakkaan; sain päällystettyä ulkosohvan patjat. Työtä oli valtavasti, varsinkin kun purin edelliset päälliset ja hyödynsin niistä vetoketjut ja tereet uusiokäyttöön. Hurjan monta iltaa sain istua ompelukoneen ja saumurin ääressä, mutta nyt voin tyytyväisenä ootella terassikelejä. 

Ompeleminen on rentouttanut etätyöstressissä.

Miehen työt ovat jatkuneet täysin normaalisti myös poikkeusaikana, mutta meillä muilla arki on muuttunut. Olen ite tehnyt koko ajan etätöitä ja lapset ovat opiskelleet kotona. Tämä kombo on tuntunut erittäin haastavalta ja kaikista ikävimmältä asialta tässä poikkeustilanteessa. Oon aamupäivät täysin kiinni omissa oppilaissa liveopetuksen vuoksi, ja näin ollen en pysty auttamaan omia lapsia lainkaan. Iltapäivät on menneet puheluissa ja videoissa oppilaita auttaen sekä opetusta suunnitellessa. Omat lapset ovat kuitenkin tarvinneet tosi paljon apua ja ohjausta, sillä ekaluokkalaisen tehtävät ovat esimerkiksi vain minun wilmassa ja lisäksi tehtävät sisältävät paljon linkkejä, joiden avaamisen hän tarvitsee apua. Niiin monena päivänä meillä on mennyt täällä kuppi nurin ja hermot kiristyneet, kun tämän yhtälön toteuttaminen on tuntunut haasteelliselta. Toki joukossa on ollut myös onneksi hyvin onnistuneita päiviä. Mutta tämän asian suhteen olen yrittänyt vain elää päivän kerralla, enkä murehtinut seuraavia päiviä. Jotkut päivät on mennyt niin, että ekaluokkalainen on lillunut poreammeessa sen ajan kun teen töitä, ja kun työni on suurinpiirtein ohi, on vasta iltapäivällä aloitettu hänen hommien tekeminen. Miehen aamuvuoroviikot on myös olleet toisinaan pelastus, kun puoli kolmen jälkeen tullut avuksi tehtävien tekoon. Pienimmäinenkin oli ekat pari viikkoa meijän kanssa kotona, mutta kun flunssat parani, hän onneksi palasi hoitoon. Tähän ratkaisuun olen ollut erittäin tyytyväinen. Tämä oli myös meijän ihanan perhepäivähoitajantoive, että hänen työnsä jatkuu.

Etäkoulun liikutatunti.

Kotona oleilu ja kevät muutenkin saa taas hirveän sisustuspuuskan mieleen. Taas on monenlaisia mietteitä sisällä ja ulkona. Luulenpa, että huomenna alkaa taas pikkusen tapahtua, semmosta vipinää on ollut osaltani jo tännään ilmassa. Myös pihapuolella oon haaveillu monenlaista ja toiveissa on, että saataisiin yksi haave käyntiin pihalla. Kesä näyttää, miten meijän käy.

Leipomiseenkin on ollut nyt ennemmän aikaa.

Tämä tilanne on jotenkin opettanut ja pysäyttänyt elämään hetkessä ja esimerkiksi kesälomaa ei ole ehtinyt vielä alkaa odottamaan ja suunnittelemaan vielä ollenkaan. Ihan havahduin just, että enään kuukausi ja tämän lukuvuoden aherrus on ohitse. Tilanne tuntuu jotenkin hieman haikealta, sillä juuri on varmistunut, että ensi syksyn työkuviot muuttuvat, kun vaihdan työpaikkaa. Yhtäaikaa tuntuu haikealta, jänittävältä, helpottavalta ja pelottavalta. Onneksi tilanteen saa jakaa kuitenkin tärkeän ja parhaan työparin kanssa. <3

Mitä sinne kuuluu näin poikkeusaikana? Odotatko jo normaalimpaa arkea ja kesää ylipäätänsä?