Meidän kodin plussat ja miinukset.

Olemme asuneet tässä kodissa aikalailla kuusi vuotta. Aattelin kerätä tähän postaukseen meijän kodin hyviä ja huonoja puolia. Aina aika ajoin uudentalon kuume nostaa päätään, mutta onneksi se on aina ollut ohimenevää sorttia. Viihdytään tässä kodissa hyvin ja koko ajan laitetaan ja rempataan sitä enemmän omannäköiseksemme.

Plussia:

• Sijainti päättyvän kujan päässä, viimeinen talo. Sijainti on siis lasten kannalta turvallinen ja mahtuupa tien päädyssä väliaikaisesti säilyttämään peräkärryä, asuntovaunua yms., sillä tienpäässä meitä vastapäätä ei ole lainkaan taloa.

• Tontti on sijainniltaan sopivan matkan päässä palveluista, lapset pääsevät helposti pyörällä tai kävellen kavereille, harrastuksiin ja kouluun.

• Tontin takareuna rajoittuu kunnan puistoalueeseen —> antaa meille aina suojaa takapihalle, koska puistoalueelle ei voi rakentaa!

• Erittäin mukavat naapurit, ja naapureiden rakennusten ja istutusten sijoittelu sopivasti, että kaikilla on omaa rauhaa.

• Talon kaksitasoisuus. Lapset voi mekastaa alakerrassa, ja pahin metele jää alakertaan.

• Meidän talon sijoittelu tontilla tehty niin etureunaan, kuin mahdollista —> takapihaa jää meidän tarpeisiin hyvin.

• Olohuoneen isot ikkunat! Vaihtuva maisemataulu aina. 

• Olohuone on erillinen huone ja siinä on sisustusta helpottamassa useampi ehjä seinä. 

• Tilava ja avara eteinen. Tämä on niiin ihana ominaisuus!

• Sisäänkäyntejä taloon yhteensä 4 ja kaikki on oma käyttötarkoituksensa (mikään ei ole ns. turha). Olen myös miettinyt asiaa paloturvallisuuden kannalta ja koen tämän merkittävää lisäturvaa tuovaksi, varsinkin kun talo on takapihalta kaksitasoinen.

• Järkevästi käytetyt neliöt, ei ns. hukkatiloja/käytäviä. Tämän mahdollistaa se, että talon pohja-ala on aika pieni.

• Iso aurinkoinen terassi etelään. 

• Pieni, mutta toimivan kompakti kodinhoitohuone. Tässä tilassa kahden oven sijoittelu mahdollisimman lähelle toisiaan tuo huomattavasti parempaa toimivuutta muuten niin pienelle tilalle. Pyykinkuivaukselle jää hyvin tilaa ja telineet eivät ole kulkuväylällä.

• Vaatehuoneeseen käynti kodarista. (Helpottaa hurjasti pyykkihuoltoa!)

• Iso, noin 9 neliön vaatehuone. (Rakastan tätä, tänne saa kaikki vaatteet, liinavaatteet, vieraspatjat, yms. ja tätä tilaa voi käyttää myös vieraiden nukkumapaikkana.)

• Kaksi makuuhuoneista riittävän isoja, noin 14 neliöä.

• Lämpimään varastoon käynti ulko-oven lisäksi myös suoraan talon sisältä.

• Monta terassia katoksella. Tätä arvosti varsinkin silloin, kun nuorin oli vauva, ja nukkui päivittäin päiväunet terassilla. Sateellakin oli helppo lykätä kärryt vaan terassille, katokseen. Lisäksi mattoja on hyvä piiskata ja tuulettaa myös sateella katetulla terassilla ( meillä on taitettava tuuletusteline yläterassilla).

Miinuksia:

• Talo on puutalo (unelmoin aina kivitalosta).

• Keittiöstä ei pääse suoraan siihen terassille, jossa grillataan ja syödään (ovat eri kerroksissa).
• Ei liukulasiseinää missään (tämä myös mun haave).

• Minun makuun yksi makkari liian vähän.

• Ei autotallia, ja vähän ahtaasti tilaa edes rakentaa se (tykättäs molemmat miehen kans nikkaroida siellä kaikkea pientä, jos se olisi). 

• Keittiössä ei tilaa pakasteelle/pakastekaapille, kaipaan kovasti. 

• Keittiön puuhella. ( Ei tuo minulle mitään lisäarvoa, lämmitetään vain muutamia kertoja vuodessa. Vie paljon tilaa keittiöstä ja kaikki krääsä kerääntyy siihen. Tämä on mun ja miehen kiistakapula, mies ei halua luopua siitä.)

• Makuuhuoneiden pienehköt ikkunat, jotka ovat kahdesta ikkunaruudusta.

• Talon kaksitasoisuus. Tavaran kuskaus kerrosten välillä ärsyttää ajoittain.

• Talon etupihan julkisivu ei miellytä mua, näyttää aivan ”mummonmökiltä”.

Talon kaksitasoisuus on sekä plussa että miinuspuoli. Oon aina ajatellut, että rakentaisin yksitasoisen talon. Mutta tähän muutettuamme, ollaan ihastuttu siihen, että on kaksi kerrosta. Juurikin tuo hyvissä puolissa mainittu piirre, että lapset saa mekastaa alakerrassa rauhassa, ja kaikki ääni ei kantaudu yläkertaan. Myös nukkumisen kannalta tässä on hyviä puolia, kun alakerran väki voi rauhoittua jo nukkumaan, vaikka yläkerrassa olisikin vielä touhu päällä. Toisaalta nukkumisjärjestelyen vuoksi tämä kaksikerroksisuus tuo vähän harmaita hiuksia. Makuuhuoneita on kaksi molemmissa kerroksissa ja kaikilla lapsilla on omat huoneet. No näin ollen vain yksi lapsista voi nukkua meidän vanhempien kanssa samassa kerroksessa. Välillä lapsia pelottaa ja he eivät suostu nukkumaan eri kerroksessa, niinpä nukkumisjärjestelyn ratkaiseminen tuottaa päänvaivaa. Yksi makkari alakertaan lisää tois helpotusta tähän. Mutta sitä ei nyt kuitenkaan olla tekemässä. Yritetään pärjäillä tämän ongelman kanssa.

       

Tämä on uusin kuva takapihalta, vasemmassa reunassa pilkottaa jo uusi saunatuparakennus. <3

Ootko koskaan miettiny oman kodin hyviä ja huonoja puolia? Minä mietin usein ja haaveilen ihanasta uudesta, ite suunnitellusta kivitalosta isoinen ikkunoineen. Mutta siltikään en oikiasti oo valmis luopumaan tästä, sillä verran ollaan kiinnytty juuri tähän paikkaan ja hyvään tonttiin. Ja nyt vielä paremmin viihytään, ku pihasauna ja sen yhteydessä oleva olohuone saahaan valmiiksi.🥰

Niin, ja suurin syy tietenkin se, että raha ei kasva puussa, ja uutta taloa rakentaessa haluaisin ison ja suojaisan tontin ja ne taas maksaa maltaita ja sen jälkeen uuden talon suhteen joutuisi varmasti tekemään monenlaisia kompromisseja kukkaroon vedoten. Olen siis päätynyt ajattelemaan, että ei kannata alkaa rakentaan unelmien taloa, koska kompromissien vuoksi siitä ei tulisikaan unelmien taloa. Asutaan tässä ja rempataan tätä pala kerrallaan itsellemme sopivaksi. Ideoita on pää täynnä, mutta aika ja lompakko on rajallinen. Siinäpä tämmöselle ”kaikki mulle heti nyt” -tyypille opeteltavaa on riittänyt.