Kutkuttavan ihana olo. Viiletetään ihanassa ja lämpimässä aamussa pyörällä kohti eskaria. Pienin napukainen istuu tyytyväisenä takanani. Jatkamme eskarilta matkaa vielä avoimeen päiväkotiin. Muru nauttii kovasti vauvakavereista, silittelee ja halaa niin nätisti vähän itseään pienempiä poikia. Rupattelen avoimen työntekijöiden kans, heistä on vuosien saatossa tullut jo niin tuttuja ihmisiä. Lauluhetki ulkona, pieni hytkyy ja heiluu laulujen mukana ja yrittää tehä laululeikit toisten perässä. Niiin hellyyttävän suloista, että en meinaa kestää.
Laulujen jälkeen hyppäämme taas pyörän selkään ja meitähän laulattaa vielä matkallaki. Olo on onnellinen ja kevyt. Tämä on hyvä ja ihana hetki.
Tämä ohikiitävä aamupäiväinen hetki tuntu hyvältä. Pää on ollu viime aikoina täynnä monenlaista ja pitäny muistaa yhelle jos toiselle pakata eväitä, millon terveellisiä ja millon herkkuja kouluun. Joku tarvii fribakiekkoa ja toinen pyyhettä. Kalenterissa paljon merkintöjä, ajatuski meinaa välillä uuvuttaa. Mutta onneksi rinnalla on näitä ihania hetkiä myös. Eilenki oli. Olimme pienimmän murun kanssa seurakunnan ulkotapahtumassa järven rannalla. Aurinkoisessa kesäsäässä puhalleltiin vaan saippuakuplia ja nautittiin hetkestä.
Suuren surun myötä tuntuu, että osaa olla pienistä asioista kiitollinen. Ja hetkittäin myös onnellinenkin. Kun mikään ei ole itsestäänselvyys. Tänään kaikki on hyvin, mutta huomista ei ole kukaan luvannut.
Olipa ihania pieniä ilon hetkiä❤️ olette monesti mielessä.
VastaaPoista