Ihanaa, eletään jo (pitkällä) kesäkuuta, ja loma lähenee päivä päivältä.. Kyllä se tuntuu välillä, että ei jaksais millään oottaa, mutta muukaan ei auta, ku vääntää gradua.. Välillä tutkijan kopissa on koettu masentavia hetkiä, tuntuu että ei siitä tuu mittää, eikä koskaan ainakaan valamista... Mutta toivotaan että joskus se aurinko kimmeltää mustan kannen kultakirjaimiinkin :)

Meillä ei muuten ennää voi olla rauhassa, vaan sitä ollaan koko aijan "kiikarissa". L kulukee kiikarit käjessä, ja kattoo niillä sillain "väärinpäin" että näkkee laajasti vaikka on oikiasti tosi lähellä. Ja sitte se sannoo: näkkyy äitiä, näkkyy äitiä, näkkyy toolia, näkkyy muumia, näkkyy maitoa, näkkyy ittää, näkkyy... näkkyy.... 

Kyllä tuo kohta kaksvuotias ossaa sitte olla niin paras! Käveltiin tuolla rantapolulla ja se löysi kävyn. Muru otti kävyn kätteen, ja kävi ittensä kanssa keskustelua:
 "käpy, käpy. Kottiin mukkaan."
"heittää uimaan" (joki vieressä) "
" eeeeiiiiii, eeeiiiii."
" käpy uimaan"
 " eeeiiii, käpy kottiin."
Ja niin se kanto käpyä pitkän aikaa, kunnes huomaamattaan puotti sen maahaan, juostessaan liukumäkeen.

Yhtenä aamuna hissi oli huollossa, eikä sitä voinut siis käyttää.. No seuraavana aamuna L totes, että "ei toimi". No sillä kertaa se oli jo huollettu, ja L pääsi hissillä alas, jolloin se totesi, että hissistä on patterit vaihettu.

Yks satukirja on L:sen mielestä ylitse muiden, hänen sanojen mukaan lemppa. No sitä sitte luetaan lukemattomia kertoja päivässä ja uskokaa tai elekää,  mulla alkaa puuduttaan jo sen lukeminen. Äskenki jele jallukiljaa luettiin iltapalan aikana viis kertaa, siis viis... Ossaa se iteki jo joitakin kohtia siitä ulukoa. Mutta lempparit on lemppareita :D

En jaksa melkeen oottaa huomiseen, ku me lähtään lasten kans reissuun... Pittää kiiruhtaa nukkumaaan, että huominen tullee nopiampaa....... :)

"Näkkyy muumia"

Oman paijan raidat on mielenkiintosta kateltavvaa :)

P.S. Pakko laittaa tämä kerran netistä eteen pullahtanu runo. Tekijästä ei oo tietoa, mutta oon nimenny sen L:sen runoksi. Se on kyllä just niin murusta, paitsi siinä pitäs olla vielä joku säkkeistö jossa sanotaan, että joskus vähän kiusaankin siskoa....


Olen isoveli kas,
vasta itsekkin 2-vuotias.
Pientä vauvaa ihailen,
halin, hellin, hoivailen.

Suukotan ja rutistan,
silitän ja hauskuutan.
Odottaa en jaksaisi,
vaan leikkiä jo tahtoisin.

"Onko kakka housussa?",
kysyn otsa kurtussa.
Auttaa tahdon kovasti,
parhaani teen varmasti.

Isommaks sä kasvat kun,
niin leikin saloihin ohjaan sun.
Ylpeänä sanoa tavailen:
"Oot siskoni mun pikkuinen."