Keskikesän juhla takana, vaikka siltä ei kyllä tunnu. Kesä on vasta ihan alussa.

Nautittu muutamista lomapäivistä, eletty hetkessä. Ehtiny höpötellä L:n kanssa monenlaista. Ei oo ollu kiirettä mihinkään eikä edes nukahtamisien kanssa, ku aamulla ei tarvi jaksaa nousta päiväkottiin tai mihinkään muualle. Rytmit kääntyny aivan totaalisesti lomailuun sopivaksi. Toisinaan kömmitään yöunilta ylös jopa vasta puol kakstoista. Niin luksusta.

 Kyllä tuolla mainiolla vekkulilla on sitte hyviä juttuja. Saa mut niin monesti pakahtumaan rakkauesta ja hyvälle tuulelle.

Monien iltojen huuto sängystä: "Pittat äpi". Vaikka vaippa on ihan puhas ja just laitettu. Myönnän, eka kerralla menin lankaan, ja kävin kattoon onko pissat läpi. Ei ollu. Enkä enään samaan lankaan kompastu. "Tääkti puat", vaikka sääskiä ei meijän kaupunkikodissa oo näkyny ainuttakaan.. Keinot on monet, jotta saisi äitin tai isän sängyn vierelle.

Ossaa se kyllä vedota niin ja saaha multa sääliä, raukka pieni rakas... " Mieli, mieli".
Onko sulla paha mieli?
 " Joo. Äiti hoitaa minua."  Ja äiti ei raski kääntää selkäänsä, vaan hoitaa ja silittää pienen uneen.

NIIN RAKAS, toista pientä rakasta hymytyttöä unohtamatta. 

Reissukuume alkaa nousta, lista on kohta jo kilometrin mittainen..Huomenna saan vihdoin alkaa pakkailemaan, muutaman viikon karavaanireissulle... Niin ihana, koko pienellä perheellä päästä reissuun, olla niin lomalla. Lomalla.