Suunta selevillä....

Nyt on selvänä se, missä sitä asustellaan kohta puolin... Tunteet on heitelly ääripäästä toiseen: ahdistuksesta, masennuksesta, jännitykseen ja siitä edelleen jees-oloon ja jopa innostukseen... Ennen ku paljastan muuttokunnan, annan sulle muutaman vinkin siitä, koita arvata. ;)

1. Paikka on Suomen viienneksi suurin kaupunki
2. Kajaanista katsottuna sinne on valtavan pitkä matka
3. Alueella väännetään suomenkielen lisäksi ruottia
4. Se on vanha pääkaupunkimme.













       

Kyllä, sää tiesit sen, se on TURKU! Tavarat pitäs pakata ja suunnata sinne marraskuun aikana. Hui, jotenki tuntuu hurjalta muuttaa semmoseen paikkaan, mikä on täysin outo ja josta ei tunne ihan kettää... Toisaalta uus ja jännittävä houkuttelee ja kiehtoo kuitenki jotenki. Mutta silti suren nyt jo sitä, että Kajaanielämä jää taakse. Kuinka rakkaaksi tämä paikka on tullu neljän vuojen aikana, polut ja kadut on tulleet tutuiksi, samoin täällä on niin paljon tuttuja ihmisiä ja ystäviä. Joka kauppareissu vastaan tullee joku tuttu, jota tervehtiä... Tähän paikkaan liittyy paljon monenlaisia muistoja opiskelun aloittamisesta avioliittoon, lasten syntymiin ja valamistumiseen ja kaikkeen maholliseen mitä siinä välillä on ehtinyt tapahtua...... Nyyh, miten tästä selviää..

Nyt saa lentää talonrakennushaaveetki nurkkaan, ja täytyy tyytyä edelleen vuokra-asuntoon, ku ei sitä mihin tahansa uskalla alakaa ommaa tönöä laittamaan....

No sitte takasi arkeen, jota pyritään elämään vielä mahdollisimman normaalisti täällä siihen asti ku ollaan... Viikonloppu on ollu just semmonen touhuntäyteinen, niinku aina lapsuudessaki. Lauantaina käytiin L:n kans kera kavereitten uimahallissa polskimassa. Oli aivan huippua pitkästä aikaa ja vesiki  oli vauvauinnin jäljiltä hullun lämmintä... Mää innostuin ihan tosissaan taas uimisesta ja sannoinkin miehelle, että meijän viikonloppurutiineihin ( tai ainaki joka toiseen vkl)vois tästä lähin kuulua koko perheen uimahallireissu :)

Ehittiinpä vielä samaisena lauantaina käyä L:n ja serkkujen kans pienellä puolukkaretkellä... Saalis jäi aika niukaksi ku satuttiin aina semmosille alueille, joista joku oli jo poiminu. No mutta saalis on sivuseikka, pääasia että retkellä oli mukavaa... Ja sainpahan syyä tuoreita marjoja suoraan metässä, mikä on mun mielestä marjareissuissa parasta!!!

Eilen saatiin luoksemme syyslomalaisia. Mukava ku L saa leikkiseuraa, ja muutenki vähän erilaista touhuttavaa.... Niin paitsi reppana on kuumeinen enterorokkopotilas paraikaa.. Koko päivänä ei oo mittää oikee syöny, mutta onneksi iltapalamaistu hyvin --> viis kuppia jätskiä :). No pääasia, että jotaki syö, että hengissä pyssyy!

P.S. Kuivaa, postaus ilman kuvia,mutta teknisille ongelmille ei saatu tehtyä vielä mittää.... :(