Syysloma,ilman syyslomaa...

Monen vuojen tauon jäläkeen mulla ei oo syyslomaa.. Tai semmosen olemassa olosta ei tiiä, ku on vaan aina kotona lomalla. No ei se syysloman puuttuminen sureta kuitenkaan! Viime viikolla alkuviikko pyörähti noppeesti muutaman lomalaisen viettäessä meillä aikaa.. Hulinaa ja ääntä riitti, ja L oli niin innossaan leikkikavereista.. 

L: "Okkali leikkaa ite pottuja!"

Viikolloppu oli jälleen kerran niin paras! Oltiin kotipaikkakunnan tyttöjen kans ja muutamalla ulkopaikkakuntalaisella vahvistuksella tuolla Ranuan peräjeerassa mökkeilemässä.. Yheksän naista ja kolome vauvaa... Aika vierähti nopiasti hyvästä seurasta ja ruuasta ja lekottelusta nauttien.

Kyllä tuo meijän vauva oppii sitte koko ajan uutta. Se on niin sulonen, ku se oppi eilen vilkuttamaan heipat!! :) Muutaman viikon ajan se on noussut polvilleen jotakin vasten. Astianperuskoneen tyhjennysrauha on siis taas mennyttä tässä talossa.. No ennää pelkkä polvillaan seisominen ei riitä, vaan tännään se nousi jo seisomaan ihan ite omassa sängyssä. Ja äitiä hirvittää, ku alastulotaitoja ei vielä pahemmin murulla oo. Istuminenki alkaa onnistua ja äsken nähtiin vielä illan päätteeksi kävelyharjoitus lelukoria tukena käyttäen... Kyllä on vauvalla sitte kiire liikkumaan.

Hui, oon mää kyllä taitava!

Jumissako?

Äitin aurinkoinen!

Kaksvee on ollut viimeaikoina hyvin vihanen. Hokkee vähän väliä: L on äitille vihanen, L kaljuu äitille... ja niin ees päin.. Varmaan uhmaikään liittyviä juttuja. Mua lähinnä huvittaa ja naurattaa, mutta toki yritän vakavissaan kysellä siltä,miksi sitä niin vihastuttaa.. Mutta pääosin se  ossaa silti kyllä olla niin lepponen ja veikeäkin. Se on hoksannu nykyään, että jos joku asia ei miellytä, se pyytää palauttamaan sen takasi kauppaan. Usiamman kerran illalla nukkumaan mennessä se on anonu, että sen oma tänky viiään takati kauppaa ja potta kans. Tai sitte se yrittää huijata äitiä, että ne on hävinny. Ei L voi mennä potalle, potta on hävinny. Tässä yhtenä iltana kyssyin siltä, että mitä otat iltapalaksi? Vastaus kuulu: "Hetbulkelia L haluaa"..No jäi saamatta.:D





Tuntuu,että joka päivä mää rakastan nuita omia muruja enemmän ja enemmän ja enemmän. Kuinka antoisaa on aina aamulla herätä, ku pienten naamat loistaa niinku naantalin auringot ja toinen totetaa hymy korvissa: Hoomenta äiti! Sydän pakahtuu!!!