Arki vaan rullaa etteenpäin omalla painollaan.. Ja me yritettään pysyä perässä. Tällä viikolla on nautittu melekeen joka päivä lumihommien tekemisestä. On se vaan mukava, ku on oma piha, mitä kolata. Viikonloppu meni niin nopsaa, vieraan seurasta nauttien. Ja viikko lähti hyvin käyntiin naistenillan merkeissä.

Yhtenä päivänä kiikutin lapsia puistossa ja havahduin siihen, kuinka nautin siitä hetkestä ja ylipäätään siitä, että saan olla kotona nuiden sulojen kanssa. Kiikussa kaksi iloista, naurusta kihertelevää lasta. Kuinka onnellista. Tuli tunne, että just tässä mun kuuluukin olla, lähellä omia murujani, (eikä missään töissä). <3 Niin, sitä oon kovasti miettiny, mitä syksyllä. Töissäkö vai kotona vielä.?

Ollaan elelty viikko autotonta elämää, ja täytyy sanoa, että on se elämä aika heleppoa sillon ku on oma auto. On niin erijuttu käyä kauppareissut sun muut busseilla, pysyen minuuttiaikataluissa. 

Siellä se äitin rakas prinsessa nukkuu pyllypystyssä.

Joku ihime muukalainen... :D

Sepolla välähti taas yhtenä päivänä. Sannoin, että sängyllä ei saa pomppia. No se väläkkynä sano, että "äiti, tyyny ei oo tänky, tättä voi pomppia." Niin ja tämä kyseinen tyyny oli siis sängyn päällä.