Meinaapa olla välistä aina hiljaiseloa täällä blogin puolella, ku yleensä lasten mentyä nukkumaan, mää käväsen (!) vaan äkkiä netissä ja painun sitte itekki saunan kautta nukkuun.. Niin, ja päivällä mulla ois monesti aikaa, mutta ei semmosta konetta, millä tätä vois tehä. Seli, seli..

Vauva uskaltautui vihdoinkin viime sunnuntaina ottamaan ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ja otti heti reilusti monta perästysten, jopa puolen toista metrin verran. Niin siistiä..Vaikka ei se nyt oo taas palijokkaa tuota taitoa harjaannuttanu, vaan konttaillu menemään... Uudeksi taidoksi vois myös luokitella pusujen antamisen. :) Semmosia ihania ja tosi märkiä sellaisia ja yleensä niitä saa enimmäkseen isä (äiti meinaa olla vähän katteellinen). Niin lutunen tyyppi. Ja juttuja sillä riittää pitkin päivää, vaikka kieli on vielä ihan omanlaistaan, mistä ei ota selevää, mitä se sepostaa: "kuukil-kuukkil-geo -koko, tätätätätätä kookil-kookil-kookil-koko-koko-tä-tät..". ja sitä rattaa...

Oon tällä viikolla ihaillu Sepukaisen uusia, hienoja, semmosia oikeita leikkejä, jos niin voi sanoa. Kaikki kirjat on pinossa ja ne pittää piipata, ja sitte äiti voi kuulemma lainata ne. Ja toisena päivänä lasten huoneen nurkassa oli muka nuotio (puiset junaradat kasassa) ja ne sytytettiin. Ja sitte piti muistaa olla varovainen, että ei solmet pala. Nuotiossa paistu näppärästi äitillekki asti makkarat. Niin mukava seurata tämmösiä leikkejä ku toinen on niin tosissaan. Ja nämä leikkien aiheet on ihan täysin Sepon omia keksintöjä.. :)

Edellisen postauksen jäläkeen on keretty mm. viettää leivontapäivää, laskiaista kaakaitten ja pullien kera puistossa, käyty riehumassa lähikoululla, saatu auto, juhlistettu pienesti kihlapäivää ja sen semmosta. Tässä yön kähmässä saahaan ihania vieraita luoksemme ja aateltiinpa huomenissa pikkusesti juhlia kohta yks-vuotiasta....

Kihlapäivän leivos.