Murulainen.

Voihan vauva, mitä harppauksia hän ottaa kehityksessään just nyt. Murulla on niin kiire oppia uutta. Ennen kaheksankuukaen ikää hän ottaa konttausaskelia jo reippaasti, tosin ryömimällä pääsee vielä vähän paremmin ja nopiampaa. Nousee välillä karhunkävelyasentoon. Istumaan noustaan jo ite ja ylöspäin kiivetään, seisomaan tukea vasten. Jalat on vielä kuin pienellä bambilla, huterat ja horjuvat. Niimpä saan melekeen kulkea murun perässä, olla valmiina ottamassa koppeja, ennen kuin hän kupsahtaa nurin. Toisaalta niin suloista, mutta vielä oisin tovin voinut seurailla ryömimällä etenevää toukkaa, jolla ei ollut niin paljon vaaranpaikkoja. Mutta kyllähän ne taidot vahvistuu pikkuhiljaa, jolloin mun rooli perässä tulijana jää vähemmälle. Erityisesti tämä A-muru tykkää kömpiä ahtaista paikoista ja väleistä sekä esteiden yli. Rakastaa ovien kanssa leikkimistä. Hän osaa jo haluta toisten perässä alakertaan, jää portille vinkumaan kattoen samalla alas. On hän kyllä niin rakas! Tuntuu vaan niin hurjalta, että aika on mennyt niin vauhilla. Ihan just hän oli kippurassa oleva vastasyntynyt ja nyt jo hassutteleva ja virnistelevä pikkutouhuilija. <3

Kaikkien uusien touhujen ja sairastelujen myötä nukahtamisesta on tullut vähän haastavaa. Varsinki päiväunien osalta. Ennen hän nukahti helposti vaunuihin. Nykyisin en taho saaha häntä muuten nukahtamaan, kuin pukemalla ulos ja heijaamalla vaunuja tovin jos toisenki. Toisaalta en kyllä enää uskalla etes sisällä nukuttaa häntä vaunuihin, sillä reunan yli tultais varmaan aika nopiasti. Pinnasängystäkin pitäisi pohjaa laskea alas. Siellä hän tosin nukkuu vain pikkupätkiä yössä. En ole vieläkään raskinut opettaa häntä omaan sänkyyn, on niin mukava ku hän tuhisee mun kainalossa koko yön!