sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Täyteläistä.

Heissan taas pitkästä aikaa. Päivät vaan juoksee ohi ja viikotki tuntuu vierivän nuin vaan. En meinaa jotenki saaha järjestettyä aikaa tälle blogin kirjottamiselle. Päivisin mulla ois hetkiä, jolloin vois kirjotella, mutta ei konetta millä tehä tätä. Illalla ois taas kone, mutta ei jotenki sitte ennää sitä aikaa..

Tännään oli pitkästä aikaa semmonen päivä, että touhuttiin koko päivä perheen kesken. Ollaan oltu viime aikoina kovasti menossa. Ennen pääsiäistä oltiin pikkusen reilu viikko reissussa. Jakauvuttiin kaheksi porukaksi, miehet lensi kauas lämpimään ja me tytöt pohjoseen serkkuloihin. Lomat meni oikeen mukavasti molemmilla. Toiset nautti auringosta ja kesästä ja toiset serkkuloissa olemisesta. 



Serkukset <3.



Mun vauva on jo niin iso, että. <3.


Pari päivää ennen pääsiäistä palattiin reissuiltamme kottiin ja ne päivät oli kiireisiä. Oli labraa, lääkintäreissua, harrastekurssia sun muuta ohjelmaa. Pääsiäisenä saatiin nauttia niiin rakkaista vieraista. Ei oikeestaan tehty kummempaa, ku oltiin ja öllöteltiin vaan vieraitten kans ja mukavaa oli. :) Kyllä tommosia vieraita vois pittää kauemminki, leipovat mulle pakasteen täyteen herkkujaki. Ihan uskomattomia. Kiitos vielä sinne<3 



Tämä viikko on sitte elelty normiarkea, joka on maistunu vaihteeksi tosi hyvältä. Usiampana päivänä oon saanu jostaki energiaa siivoilla kaappeja ja kaikkia "ylimäärästä". Oon opettanu vauvan nukkumaan yöt omassa sängyssä. Tai oikeestaan ei häntä tarvinu opettaa sen kummemmin, ku jaksaa vain sen seittemännen yösyötön jälkeen nostaa hänet omaan sänkyyn nukkumaan. Arkipäivät kuluu vauvan kanssa touhuten ja onpa tällä viikolla tehty oikeen urakalla vaunulenkkejäki. Pikkuisinta saa vahtia nyt tosissaan, ku rimpuilee siellä ja täällä. Kovasti on yritetty konttauskypärää (pojan sanoin koodauskypärää) pitää päässä, että suuremmilta kolhuilta säästyittäs. On hän kyllä niiiiin ihana ja rakas illisteliä, joka touhottaa koko ajan jossaki!<3

                                                    Yhä ylös yrittää, yläkertaan kiipeää....











Pojasta kasvaa kovaa kyytiä koululainen. Tämän viikon hän on kävellyt yksin eskasta kotiin ja niinpä perjantaina oli palkkiojätksti paikallaan hyvin menneestä viikosta. Kävinpä kuluneella viikolla myös elämäni ensimmäisessä koulun vanhempainillassa, vanhemman roolissa. :)



Mitä sinne kuuluu?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti