Raskasta.

Istahan sohvalle. Laitan rentouttavaa musiikkia kuulumaan rauhottaakseni itteni ja samalla myös vauvan. Äitiys on välillä niin raskasta. Pieni itkee sängyssään ja minä nieleskelen kyyneleitä sohvalla ja puren hammasta pärjätäkseni. Meneillään on pienelle unikoulu, joka ottaa niin koville meillä molemmilla. Mutta nyt siihen oli pakko tarttua, sillä arjesta selviytyminen on ollut haastavaa viime aikoina niin suuren väsymyksen takia. 

Viimeinen pariviikkoinen on ollut niin raskasta aikaa. Ensin päätettiin lopettaa yöimetykset. Olin jotenki tuudittaunut siihen, että kun ne jää pois, meijän yöt rauhottuu. Sain huomata, kuinka väärässä olinkaan ollut ja se oli valtava pettymys. Yösyöntien pois jättäminen tekikin meijän öistä entistä hankalampia. Vauva oli yöllä aikaisemmin havahtuessaan saanut tissin suuhun ja saanut sillä tavalla uudestaan unesta kiinni. Nyt hän havahtuessaan ei osannutkaan enään nukahtaa millään ja pahimmillaan nukuttelin häntä yöllä 45 minuuttia tai tunteroisen, ja usean kerran yön aikana. Siinä herrää itekki jo niin, että on hankala saaha uuestaan unenpäästä kiinni. Aamun valjetessa kun pitäisi nousta, on itellä ihan kuollu olo.

Tiedostettiin siis ongelma, että vauva pitää opettaa nukahtamaan itekseen, että yöllä kevyemmässä unessa käydessään ja havahtuessaan hereilleen, hän osaa jatkaa ite uniaan. Ja nyt on ruvettu tuumasta toimeen. Tännään on toinen ilta, kun pienen pitää itekseen nukahtaa. Eilinen, ensimmäinen ilta meni helposti, hän itki 2 minuuttia sängyssään ja sitten laittoi kiltisti nukkuun ja nukku aamu kuuteen asti yhellä tutin laitoilla. Tämä ilta ei mennyt niin helposti. Nyt hän nukkuu nyyhkien tuolla, 45 minsan itkujen jälkeen lopulta uni voitti. Aivan raukka. Mua säälittää niin paljon, mutta tässä tilanteessa yritän vain pysyä lujana, sillä tämä on meijän molempien parhaaksi.

Kaiken yötissien poisjättämisen ja unikoulujen keskelle sattu vielä sairasteluja. Isommat ovat olleet kovassa kuumeessa yhettätoista päivää. Myös he ovat nyt sairaana tarvinneet hoitoa ja lääkitsemistä yöllä, joten yöt on ollu kaikin puolin risaisia. On niin kurjaa kattoa vierestä, ku toisilla on yli neljänkympin kuumeilua päivä tolokulla. Toivottavasti pian hellittäis ja pienin säästyis moiselta pitkäveteiseltä ja kovalta taudilta.

Uskon, että parempia öitä on vielä tulossa, kun jaksetaan vaan pysyvä johdonmukaisina tässä unikoulussa.