Täällä ollaan ja ihan hengissä vielä, joskin väsyneinä. Pikkuhiljaa unikoulu alkaa tuottamaan tuloksia, sillä nyt osa öistä mennee jo ihan mukavasti. Toisina öinä riittää pari tutinlaittoa, toisina huuetaan tuntitolkulla. Iltaisin nukahetaan jo pääsääntöisesti itekseen. Että eiköhän tämä tästä helpotu! Yösyöntien poisjäänti on aiheuttanu sen, että muru herrää aina 6-6.30 aikaan. Ilmeisesti hän on niin näläkänen, että ei vaan voi nukkua pitempää. Ja aamulla hän haluaa ensimmäiseksi tissiä, joten mun on noustava joka aamu aikaisin.

Syksy on tullut ihan tosissaan tänne. Ihanan kirpeitä syysaamuja. Keltasen, punasen ja oranssin ihania sävyjä siellä ja täällä. Arki on rytmittynyt nyt uomiinsa (lasten 3 viikkoa kestäny kuumeilu sotki koko  arjen). Poika tykkää käyä koulussa ja kävelee sinne ihan mielellään. Joskin kasin aamut on aina välillä tosi väsyttäviä. Tyttö kulkee neljä tuntia kestävässä kerhossa,  kolme kertaa viikossa. Ja hän niin rakastaa sitä. Ei millään jaksa oottaa kerhopäivinä kerhon alkamista.

Me viihytään vauvan kanssa kotosalla. Yhtenä aamuna viikosta ollaan kahestaan kotona, toisina päivinä tytön kerho ja pojan koulu menee just ristikkäin. Olin aatellu, että liikun vauvan kans kaksistaan tytön kerhon aikaan, mutt jotenki se on osottautunu haastavaksi.  Vauvan parituntiset päikkärit ajoittuu juuri meijän kahestaan olohetkeen ja oon niin rutiinien orja, että en raski lähtä kiskomaan häntä silloin kirppareille, syömään tms. Lisäksi oon ite ollu tosi väsynyt. Niinpä me ollaan ylleensä vaan kotona. Monena päivinä käytän itekki sen ajan nukkumiseen, toisinaan kotihommiin tai vain ihan rauhassa olemiseen. Ja jotenki se on tuntunu tosi tarpeelliselta just tällä hetkellä, kun väsymys on painanu niiin valtavasti. Oon tuskaillu syksyn sitä, ku väsyttää vaan niin, että ei taho jaksaa tehä kotihommia. Ihmettelin, että voiko huonot yöt viiä olotilan niin väsyneeksi. Osaksi varmaan syy on siinäkin, mutta suurempi tekijä on ihan fyysinen syy, sairauen romahuttamat rauta-arvot. Tilanne on seurannassa ja toki siihen apujaki löytyy, jos olo ei kohene. Muutenki sairaus on aiheuttanu paljon mietteitä viimeaikoina...

Kaikesta huolimatta, olo on rauhallisen tyytyväinen ja arki rullaa mukavasti etteenpäin. Kun vaan ite pysyis mukana vinhasti pyörähtävissä viikoissa ja menoissa. :) Mukavaa ja värien leiskumaa syksyä sinnekin!