Terveisiä sairastuvalta.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi tätä valittamista, mutta just nyt munsta tuntuu, että oon niiin täynnä tätä sairastelua. Sairastelut pittää meitä vankina täällä kotona ja rajottaa niin tavallista arkea ja elämää.

Taas meillä on pidelty sairastupaa. Viime tiistaina pienimmäinen alotti oksentamisen ja ripuloinnin. Ja ärtsyä tautiakin olikin, sillä hän oksensi reilun 12 tunnin aikana ainakin 25 kertaa. Lisäksi tautiin liittyy korkea, lähes neljääkymppiä hipova kuume. Tuntuu että koko viime viikko on ollu niin raskas. Yöllä hyppää vadin kanssa koppaamaan oksennuksia, siivoamaan niitä sekä kuulostemaan kuumetilannetta. Näistä vielä selviää, mutta se huoli, se on jottai ihan kauhiaa kannettavaa. Koko ajan arvioit tilannetta, joko lapsi on liian kuiva ja tarviiko jo kiirehtiä lääkäriin näytille. Pienimmän kohalla huoli oli niin valtava, sillä hän ei syöny eikä juonu koko sairastamisensa aikana kuin ihan pieniä määriä ja kuitenki jatkuvalla syötöllä puski sitä ulos oksennellen ja ripuloiden. Hänen tautinsa kesti 6 päivää, siis kuusi. Ihan kamalaa kun oli niin pitkäveteistä. Pari kertaa kiikutin hänet lääkäriin näytille, kun en kestänyt enää katsella aivan apaattista, voimatonta ja valtavan vaisua lasta. Toisella keikalla päädyttiin lopulta keskussairaalaan lastenlääkärin arviolle. Nyt hänen kohdalla mahatauti alkaa väistymään, mutta tilalle on saatu järkyttävä räkätauti kera korvatulehuksen. 

Tänään kaikki lapset olivat kotosalla, kaksi toipilaina taudeista ja yksi potemassa ehkä alkavaa tautia. Yritin olla positiviinen ja päivällä moppailin lattiat ja laitoin matot lattiaan siinä toivossa, että oksentelut olisi nyt ohi. Aaarrg, miten väärässä olinkaan, nimittäin äsken viimeinenkin aloitti oksentelun. Toivottavasti hän selvittää taudin muutamassa vuorokaudessa. 

Kyllä meillä on jotenki niin huonoa tuuria nyt, kun koko ajan vaan sairastetaan. Alakaa tuntumaan, että kuumeen mittailu, lääkitseminen ja sairaitten hoitaminen on meijän normaalia arkea, niin kauan tätä sairastelua on jatkunu, pientä taukoa lukuunottamatta. Parin vuorokauen mahatauin vielä sietäski kohtuuella, mutta miksi nämä meijän tauvit on aina tämmösiä viikon kestäviä maratooneja? Toivon niin kovasti, että meijän tämän kevään sairastelut on nyt sitte tässä! 

Mitä sinne kuuluu, onko siellä sairasteltu?