Vauvataapero.

Meijän pian puolitoistavuotias on niin valloittavatyyppi. Just niin parhaassa iässä. Sanoja tulee hurjan paljon ja koko ajan opetellaan lisää. Onpa hän sanonut jo ensimmäisen kaksisanaisen lauseenkin.Hän osaa toimittaa hyvin asioita, vaikka ei osaakkaan kaikkea sanoittaa. Niin monesti hän ottaa käestä kiinni ja sanoo "tuu", vieden paikkaan tai asian luo, mitä haluaa. Käytetyin sana on mää. Joota hän käyttää harvoin, mutta nyökkää sen ylikorostuneesti, kun häneltä kysytään jotain. Mää (tarkoittaa minää) hän huutaa joka tilanteessa, jossa hänki haluaa jotaki, mitä muilla on tai toiset tekee. 

Murulainen on ihanan veikeä ja hyväntuulinen. Hyvin nauravainen, oikea aurinkoinen. Hän tykkää hassutella ja osaa hienosti osallistua niihin tilanteisiin. Suu käy jatkuvasti, kun hän puhua pulputtaa jotain. Ja laulaakin yrittää. Omaa tahtoakin löytyy vaikka muille jakaa. Jos joku asia tympäsee kovasti, hän hakkaa päätä seinään tai lattiaan. Myös käjessä olevat tavarat lentävät hermostuksen hetkellä. Jos suuttumuksen aiheuttaja oon minä tai joku muu, hän yrittää tulla lyömään tai jopa puremaan. Ja sitten kuitenkin melkein samantien pyytää anteeksi lyömistään, jopa ihan oma-aloitteisesti. Hän osaa myös kiusata. Erityisesti hän on ottanut isosiskon silmätikukseen ja härkkiiki häntä usein. Liekkö syynä tyttöjen voimakkaat luonteet, joka ajaa heidät tuontuostakin törmäyskurssille. 

Hän tykkää auttaa kotihommissa. Varsinkin astianpesukoneen tyhjentäminen on mukavaa. Hän survoo lusikkalaatikon sisältöä lusikkalaatikkoon ja seisoo koneen kannen päällä nostellen kuppeja ja lautasia pöyälle. Pyykkikonneen hän haluaa aina käynnistää ja myös märät pyykit tyhjenee koneesta vinhaa vauhtia. Kun hän kuulee, että laitan pyykkikoneen luukun kiinni, kuuluu "mää, mää" ja hän tulee juosten koneelle, haluten käynnistää sen. Tämä toistuu aina, ku laitan pyykkejä. Lelujaki kerätään mielellään toisten kaverina. Ja voi, vaatteiden kerääjänä hän on aivan yli sulonen. Kerää sohvilta ja lattioilta vaatteet ja survoo niitä laatikkoon tai käy puottaan kaiteen välistä alakertaan (pyykit heitetään tavallisesti kaiteen välistä alakertaan, joten oppi on menny perille.).

Hän on innokkaana lähdössä kauppaan tai oikeeastaan ihan mihin vaan. Toisinaan menojalkaa vipattaa niin, että pyytää mua eteiseen ja näyttää ovea ja sanoo "mennään". Jonnekki pitäs siis olla lähössä. Osaa hän olla kyllä suloinen, kun muut on lähössä. Suu mutrussa menee eteiseen antaa lähtösuukot, huutaa heippa ja sitten kipasee ikkunalle vilkuttaan. Tässä mun sydän sulaa aina ja meinaa mennä roska silmään. Istun autossa, kun pieni pää nousee ikkunalle ja käsi vilkuttaa. Nyyh, niin suloista.

Ruuat hän syö ite käsin/lusikalla, toisinaan haluaa autettavan syömisessä. Puuro uppoaa vaihtelevasti, aika monesti hän haluaa samoja aamu- ja iltapaloja kuin isommatkin. Päiväunet nukutaan edelleen ulkona kerran päivässä ja yleensä silloin vedetään tunnista kolmeen tuntia sikeää unta. Ja niin huippua, että hän on oppinut nukahtamaan niille ite. Vien hänet vaan kärryihin ja pukkaan kärryt terassille.  Kerran saattaa kuulua äiti tutu, jolloin käyn nostamassa tutin takasin suuhun, kun kintaskäsillä hän ei sitä itse saa. Iltaisin hän nukahtaa myös pääsääntöisesti reippaasti ite omaan sänkyyn. Yöt on ollut viimeaikoina vaihtelevia. Seassa on ollut välissä myös tosi hyviä öitä, mutta paljon on edelleen kehnonlaisia unikouluilusta huolimatta. Huonoina öinä tuttia laitetaan varmaan 5-10 kertaa ja 0,5-2 tunnin huutokonsertit on toistuvia, joskin nyt jo onneksi väistymässä. Sinnikkäästä huudosta huolimatta meijän sänkyyn hän ei pääse eikä maitoa anneta öisin. Yritetään vaan rauhotella häntä aina uuestaan ja antaa tuttia. Tässä hänen luonteensa näkyy niin selkeästi; hän ei helpolla luovuta, vaan yrittää sinnikkäästi saaha tahtoaan läpi. Tiiän, että jos otettas hänet meijän väliin nukkumaan, hän ei itkis yöllä. Mutta sen jälkeen minä en saa nukuttua edes sen vertaa, mitä nyt saan, sillä hän hipelöi läpi yön mua. 

Hän tykkää leikkiä toisten kans ja osallistuu mielellään isosiskon leikkeihin. Eniten hän tykkää nukkevauvojen hoitamisesta. Laittaa niille vaippoja, suukottelee, syöttää ja lykkii kärryissä. Näky on niin hellyyttävä. Leikkikeittiössä kokkaaminen on myös lempipuuhaa. Myös pikkuautoilla päristely ja isojen pikkulegoilla leikkiminen ovat mieluista puuhaa. Hän niin rakastaa niitä pieniä legoukkeleita. Kaivelee kaikille "kypä, kypä" kypäriä , lakkeja, hattuja päihin sekä huristelee mopoilla ja autoilla ukkelit kyytissään. Isommat ei vaan taho tykätä, kun hän on käyny hästäämässä ja särkemässä heidän rakennelmiaan.

Myös kaikenmaailman höpöttelyt isosisarusten kans on hänen mieleen. Hän on kyllä meijän kaikkien ihana murulainen, jota jokainen vuorollaan paijaa, suukottelee ja ihailee. Niin kultakimpale ja mainoa pakkaus meijän rakas vauvataapero (oikeesti ei enään vauva, mutta silti niin äitin vauva)!<3