...

Huippufiilis. Maanantaiaamu ja olen kotona. Yksi lapsista kuumeili eilen, joten tännään on toipilaspäivä kotona. Lauantaina jaksoin pitkästä aikaa pitää kunnon siivouspäivän, niimpä täällä on ihanan siistiä. Pyykkikorikin on tyhjänä ja eilisten vieraiden jäliltä on vielä herkkuja välipalalle. Eihän fiilis voi olla muuta ku hyvä tänmösenä hetkenä! <3

Kuva aamulta<3

Koska siivottavaa ja pyykättävää ei ole ja ikkunatkin on pesty pari-kolme viikkoa sitten (edellisten lasten sairastelujen aikana), tuumailen tovin jos toisenkin, että mitä tekisin tänään. Lähtisinkö nauttimaan kirpeästä syysaamusta poreiden lämmössä lilluen vai kaivasinko esiin kankaat ja ompelisin jotain.  Tai entä jos leiposin jotain. Kaikki vaihtoehot on niin hyviä, että tulee valinnanvaukeus.

Koko syksy on ollut työsaralla aivan kauhiaa. En oo hetkeäkään nauttinu työnteosta ja tuntuu, että työarki vie voimat ja energiat kokonaan. Arkena en saa töiden päälle juuri mitään tehtyä. Koko syksyn on miettiny töitä, joka on aikasempina vuosina ollut unelmaduunia, että jaksanko enää tehä tätä työtä tulevaisuudessa. Nyt oon vaan yrittänyt sinnitellä työpäivästä toiseen ja elää koko ajan viikonloppuja ootellen. Mutta tiiän, että pitkään tätä hommaa ei jaksa näin ja pitää ihmisen jaksaa tehä muutaki ku vain työtä.

Mutta nyt päätän unohtaa työmurheet ja keskittyä tähän ihanaan, aurinkoiseen ja ”vapaaseen” syyskotipäivään! :)