Reilu kolme viikkoa uudenlaista arkea takana. Ja huh, on ollu kyllä melekosta. Pienimmäisen päivähoito on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Vielä toisinaan hän jää aamuisin itkemään sinne, mutta itku loppuu kuulemma heti, ku mies astuu hoitopaikan ovesta ulos. Ja vappaa päivinäänkin A on menossa hoitajan luokse, että sen puoleen on kyllä menny tosi hyvin.
Toissa vkl Hangon reissulta.
Eskarilainenkin on oikeen innoissaan ja reippaasti kulukenu eskassa. Uusia kavereita ei oo tainnu vielä löytyä, ku samassa eskassa on kaks ystävää, joiden kans on niin helppo leikkiä ja touhuilla. Koululaisen koulunkäynti on menny kans mukavasti. Ainut vaan, että iltapäiväkerhoon meno on ollu melkosta taistelua. Kovasti oon miettiny että irtisanotaanko koko hoitopaikka, ku joka päivä asiasta käyää niin hirveetä vääntöä. Tiiän, että poika pärjäis kyllä yksinään kotonaki, mutta se tekeminen on sitte niin heleposti vaan ruutujen äärellä pelaamista, jos kukaan ei ole rajoittamassa touhua.
Mutta mun työt, ne ei oo lähteny mitenkään hyvin sujumaan. Jotenki ollu erittäin rankka alku. Tuntuu, että on niin paljo uutta opittavaa ja muistettavaa itellä. Ja sitte toiseksi oppilasaines on tosi haastavaa. Ei oo oikeen vielä syksyn aikana ollu semmosta fiilistä töistä, että hei tämä on mahtavaa duunia. Vaan ennemminki aivot raksuttaa koko ajan, että mitä muuta työtä sitä vois tehä. Toivon, että tämä on vaan jotaki alkukankeutta ja menee pian ohi, mutta raskasta se on ku, ku työstä ei nauti. Ainoat hyvät asiat töissä käymisessä on huippu työpari, jonka kanssa menee hyvin yksiin sekä työmatkat. Mää niin nautin niistä rauhallisista 25:stä minuutista ennen ja jälkeen töitten.
Työmatkan maisemaa..
Töiden rankkuus on verottanut sitte tosissaan iltojaki ja oon ollu ihan loppu työpäivien jäläkeen. Illat menee ruuanlaiton jälkeen sohvalla puolikuolleena makoillen ja yötä oottaen, että pääsee nukkumaan. Viikonloput tuntuu nyt niin mahtavalta luksukselta, että oikeen kaks vapaapäivää peräkkäin. Maanantain jäläkeen voi aina alakaa oottaa sitte perjantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti