sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Rakas 2-vuotias

Meijän kodissa assuu niin ihastuttava ja sulonen reilu kaksivuotias. Tämä tyyppi osaa olla niin valloittava höpsöttelijä ja toisessa hetkessä niin valtavan äkänen ja voimakas temperamenttinen. 

Meijän 2-vee osaa puhua jo  paljon. Puhe on pääosin selkeää, lauseet yleensä 4-6 sanaa ja puhe on tosi hyvin ymmärrettävissä. Hän osaa sanoa ässän, mutta aina se ei tuu kaikkiin sanoihin. Ärräkin pörisee jo ainakin osassa sanoissa. Hän selittää kyllä jo kaikenlaisia asioita ja niin monesti hämmästyn hänen monipuolista sanavarastoaan.

Leikit on kehittynyt ihan hurjasti pienessä hetkessä. Leikeissä on tosi usein selkeä tapahtuma tai toiminta. Esimerkiksi legoukot on menossa jonnekin, jolloin hän pakkaa niitä autoihin tms. Tai nukkeleikeissä riisutaan ja puetaan nukkeja, ku ne lähtee ulos nukkumaan, kauppaan tai jonnekin. Ja leikit on usein pitkäkestoisia, jopa puolesta tunnista tuntiin samaa leikkiä. Hän leikkii myös hyvin isoveljen ja -siskon kans, ja suostuu hyvin niihin rooleihin, mitä hänelle niissä leikeissä tarjotaan. Nuket ovat hänen ehdoton lemppari ja duplot tulee hyvänä kakkosena.



Reipas murulainen on pikkuhiljaa opetellu kuivaksi. Nyt vois jo sanoa, että hän on päiväkuiva. Niin reippaasti juoksee aina vessaan ja huutaa: ”pissahätä mulla on!” Toisinaan on vähän liiankin toimelias; käy ite potalla isommalla asialla ja pyyhkii pyllyn ite ja sitte tulee lopuksi vaan sanomaan, että kävin ite kakalla. Aamulla heti herättyään sanoo aina, että lösö vaippa mulla ja samantien ottaa vaipan ite pois. Jotenki tämä kuivaksi opettelu on tehnyt sen, että hän haluais aina olla alasti, ilman mitään vaatteita. Joka päivä jossaki vaiheessa vaatteet saa kyytiä. Pukeminen sujuu jo ite aika hyvin, sukkia joutuu joskus auttamaan.

Ruokailut hoituu kohtuullisesti. Hän syö kaiken ite ja on harjaantunut siinä kovasti, sillä sotku ei enää oo aivan valtaisaa. Aamu-ja iltapalat on vähän huononlaisia, tuntuu että hän syö määrällisesti niin kauhian vähän, pikkusen muroja tai muutaman haukun leipää. Mutta ruuat maistuu kyllä hyvin! Ja joka ruokailun päätteeksi menee pastillikaapille ja pyytää: ”anna monta pattillia mulle.”

Iltapalalla.


Ulkona hän rakastaa mopolla ja potkupyörällä ajoa ja oikeestaan ei nykysin muuta teekkään ulkoillessa. Hän on monesti niin päättäväinen mopoilija. Lähtee vaan meijän tien päästä jatkamaan matkaa, eikä häntä huoleta yhtään, tuleeko kukaan perässä. Painelee vaan menemään. Eilisellä mopoajelulla kommentoi naapurinrouvalle, joka oli hame päällä ulkona: ”Tätillä housuja onko äiti?” Ja samantien vastasi ite, ei oo tätillä yhtään housuja.




Muru nukkuu edelleen yhet päiväunet, noin tunnin mittaiset. Hoidossa ulkona ja kotona sisällä. Vaatii kärryjen hyssyttelyä nukahtaakseen, mutta nukahtaa onneksi aina aika nopiasti. Yöt hän nukkuu omassa, isojen tyttöjen sängyssä meijän huoneessa.  Yöunille hän laittaa ite nukkumaan, viiään sänkyyn ja peitellään. Yleensä hän jää huuteleen sänkyyn jotaki asiaa, mutta jossaki vaiheessa rauhottuu ja nukahtaa. Pimiänpelko on tullut nyt ihan vasta. Niin usein illalla hän haluaa kattoa ennen sänkyyn menoa ulos ja aina totetaa saman: ”pimi ulkona on tullu, ei hättää oo.  Ollaan lauhassa, isä on laittanu valon.” Siirrettiin meijän huoneen lipaston päälle himmee talovalokylä, jotta pientä ei pelottaisi. Yöt menee aika hyvin, toisinaan pyytää peittoa laittamaan kerran pari, mutta on myös öitä, jotka hän nukkuu heräämättä. Aamulla vaan herää aika usiasti jo kuuelta.

Hän on vähän mustasukkainen, jos isommat tulee äitin tai isän sylliin. Ennen huusi kunnolla, jos jompikumpi isommista valtas äitin sylin. Nykysin hän hyväksyy, että sylliin mahtuu kaks ja änkee itekin seuraksi siihen. 

Uhmaikä ja voimakas temperamentti näkyy hänessä selvästi. Hän huutaa ja raivoaa, kun asiat ei mene haluamallaan tavalla. Ossaa olla muka niin vihanen ja äkänen meille, ku ei anneta hänelle periksi. Lopulta hän sitte luovuttaa pitkän huutamisen jälkeen. Jos jollaki toisella on pahamieli ja kiukku, jonka takia itkee. Rakas murulainen hokee: ”anteeksi E (sanoo siskon nimiä), vaikka ei ole ite aiheuttanu itkua tai tehnyt mitään. Jotenki niiin hellyyttävä<3

Hän on perusluonteeltaan ihanan hyväntuulinen ja nauravainen lapsi, jolla on pilkettä silmäkulmassa. Ja niin liikkuvainen ja toimelias tyttö, joka keksii monenlaista. Sydän ihan pakahtuu hänen leikkejä, kasvua ja kehitystä seuratessa!<3



"Kutita vieläki mua!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti