Rennompaa minää kohti.

Muista se ja tämä, hoida tuo. Tännään on pakko saaha tämä asia tehtyä ja tuohonkin pitäs paneutua. Elämässä on niin paljon kaikkea, mitä pittää tehä ja muistaa. Oon ihan hurjan paljon miettinyt viimeaikoina itseäni ja omia toimintapoja. Pyrkiny tarkastelemaan ittiäni ikään kuin ulkopuolelta. Oon aina tienny olevan semmonen "suorittajatyyppi", joka suorittaa kaikki velvoitteet ja tehtävät, vaikka viimesillä voimilla hampaat irvessä, mutta suorittaa kuitenkin. Oon erittäin ankara itteäni kohtaan ja piiskaan, jos joku asia jää roikkumaan tai muutoin koen hoitavani sen huonosti. 

Oon pohtinu paljon sitä varsinkin nyt, ku töihin paluu on tuntunu äärettömän raskaalta ja elämä tuntunut muutenkin semmoselta eteenpäin tarpomiselta. Miksi tilanne tuntuu just nyt tältä? Miten oman olon sais rennommaksi ja osaisin suhtautua asioihin kevyemmin? Miten osaisin pysähtyä tähän käsillä olevaan hetkeen ja nauttia siitä? Miten saisin valtavan ajatuksen- ja velvollisuuksienpyörän joskus edes hetkeksi pysähtymään oman pääni sisällä?

Oikeastaan tiedän jo vastauksen, miksi tunnen näin miten tunnen. Pyrin kaikella toiminnallani täydellisyyteen ja ikään kuin pitämään kaikkia lankoja käsissä sekä selviämään ja suoriutumaan kaikesta hyvin. Nyt niitä lankoja on niin paljon, että niiden kaikkien hallitseminen on liian raskasta, eikä siihen voi kyetä. Lisäksi työrintamalla tilanne on nyt vain yksinkertaisesti sellainen, että kaikkien tilanteiden hallinta on täys mahottomuus. Tämä kuormittaa mua valtavasti, kun en kykene tekemään kaikkia siten, miten toivoisin tekeväni. Koen liiallista riittämättömyyttä ja sen jälkeen sätin ittiä, kun en pysty siihen. Mun  on hankala ymmärtää, että kun yritän parhaani, se riittää täysin. 

Oon saanu hyviä vinkkejä, joita oon yrittäny toteuttaakin. Harjotellu sitä, että pysähdyn NYT tähän hetkeen, tähän hetkeen ku kaikki on just nyt hyvin. Mutta helppoa se ei oo ja vaatii tosi paljon vielä harjoittelua. Yritän myös ymmärtää ja hyväksyä senkin, että oon muuttunut ihmisenäkin ajan saatossa. Ehkä suurin taakka onkin itelläni siinä, että en ole tyytyväinen tämän hetkiseen minääni. Haikailen tilannetta vuosien takaiseen, kun olin terve ja hyvin energinen. Ennen jaksoin touhuta aina täysillä aamusta iltaan ihan kevyesti ja koko ajan sain paljon aikaseksi. Nyt monet asiat hoituu huomattavasti hitaammin ja vaativat paljon ennemmän ponnisteluja toteutuakseen. 

Niin monesti oon kuullu sen, että pitäis olla armollisempi itselle. Hyväksyä sekin asia, että aina ei tarvi jaksa paahtaa satalasissa ja kaikesta ei tarvi selviytyä täydellisesti. Keskinkertaisuuskin riittää ja toisinaan voi ryömiä sieltä aidan alikin. Mutta miten kääntää oma ajattelu ja toiminta siihen suuntaan? Toivon, että kun tarkastelen näitä omia toiminta- ja ajattelutapoja, löydän jotakin ratkaisuja, jotka auttavat mua tulevaisuudessa olemaan armollisempi itelle ja suhtautumaan asioihin kevyemmin. Minä riitän ja olen riittävän hyvä tällaisenaan, siinäpä mulle hyvä ohje ja varmaan aika monelle muullekin. <3

Kuvat ovat tämän päivän ulkoiluretkeltä, 

jossa oltiin ystävien kanssa.