Illan ihana, oma hetkeni. Kaivan jo täydeksi kirjoitetun vieraskirjan laatikon uumenista esille. Alotan lukemisen ihan ensimmäiseltä sivulta. Ensimmäiset kirjotukset ovat ekasta kodistani. Siitä vuodesta, kun elin sinkkuelämää. Siihen yhteen vuoteen mahtuu niin paljon ihania muistoja. Töitteni lisäksi ehin olla paljon siskojen perheiden kanssa ja viettää aikaa ystävienkin kanssa. Oih, en muistanutkaan kaikkia vieraita, ketä luonani oli käynyt.
Seuraava koti olikin sitten opiskeluyksiöni, ihan uudessa ja tuntemattomassa kaupungissa, Kajaanissa. Kahlattuani kirjaa eteenpäin, monet, niin monet ihanat muistot valtaavat mieleni. Tämä vuosi on ollut elämässäni sellainen, jolloin ystävien rooli on näytellyt suurta osaa arjessani. Muutin kaupunkiin, jossa ei asunut ennestään ketään tuttua tai sukulaisia. Ystävät joihin tutustuin, teki siellä asumisesta ja viihtymisestä mahtavaa. Miten ihania ystäviä näiltä ajoilta on jäänyt. Lämmöllä muistelen näitä ihania hetkiä, jotka mieleeni pulpahtaa.<3
Seuraavassa kodissa, meitä asujia olikin kaksi, mun muutimme miehen kanssa samankaton alle. Tämä vieraskirjan selailu saa kyllä kaikki muistot ja tunteet auki. Mietin meijän ensimmäistä yhteistä vuotta, kun opettelimme elämään arkea kahestaan. Paljon kultaisia muistoja, onnellisia hetkiä. Vieraskirjassa on runsaasti merkintöjä ystävien vierailuista. Onpa meillä käynyt mukavasti yövieraitakin, osa minulle aivan uusia tuttavuuksia, miehen ystäviä puolisoineen. Jotenkin niin mukava selata tätä kirjaa, sillä en ollut moniakaan vierailuja enää muistanut.
Haikeudella luen kirjan loppuun, käyn mielessäni läpi kaikki muutot, joita olemme tässä vuosien saatossa kokeneet. Kirjan loputtua tulee valtava halu soittaa sille ja tälle ja tuolle, kysyä mitä kuuluu, kun ei olla kuultu toisistamme vähään aikaan. Yhtäkkiä tulee niin ikävä monia ihania ihmisiä. Ja toisaalta samalla sitä rikasta elämää, kun ympärillä asui paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joiden kans tuli vietettyä paljon aikaa. Ehkä haikeus johtuu myös siitä, että nyt täällä meillä käy harvemmin vieraita, opiskelueloon verrattuna. Ja piirikin on loppuunsa melko pieni.
<3 just sulle, sinne. Niin monesti ajattelen teitä ihania ystäväisiäni, vaikka huonosti pidänkin yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti